Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Milja
Kungas
@MiljaKungas milja.kungas@ess.fi

Esalainen

Futismama filmaa, kun lapset filmaavat - "Siis seuraatko sinä jalkapalloa?"

Kävi niin, että sain kolme poikaa. Kävi myös niin, että he kaikki pelaavat jalkapalloa. Esikoinen ja keskimmäinen harrastavat lajia asuinkuntamme paikallisessa futisseurassa, kuopus joutuu vielä tovin treenaamaan kuvioita vain huvikseen isoveljien kanssa.

Minusta ei ole pallonpotkijaksi. Sen verran kovia poikien laukaukset jo ovat, että mieluummin väistelen, katselen ja ihailen.

Pystyn sujuvasti seuraamaan jalkapalloa – ja jollakin tasolla keskustelemaankin siitä. Tänä kesänä tuttavaperheen synttärijuhlilla eräs miesvieras kysyi hieman hämmästyneenä, ”siis seuraatko sinä jalkapalloa”, kun kommentoin joitakin käynnissä olleiden MM-kisojen pelejä.

No, seuraan ja seuraan. Laajemmassa mittakaavassa en tiedä yhtään, mitä tapahtuu esimerkiksi suomalaisessa futiksessa tai Englannin Valioliigassa. En osaa luetella sellaista määrää kansainvälisten pelaajien ja seurojen nimiä kuin pikkukundini, mutta isot arvokisat, etenkin maailmanmestaruuskisat, ovat kiinnostaneet jo 1990-luvulta ja teini-iästä lähtien.

Suosikkimaajoukkuekin on ollut aina sama. Sempre Azzurri. Italia. Ensin olivat Alessandro Nesta ja Francesco Totti. Rakkaus lajiin syttyi heistä. Viime vuosien Italian ykkönen on eittämättä Pariisiin siirtynyt Gianluigi ”Gigi” Buffon.

Kuten arvata saattaa, meillä seurattiin Venäjän MM-kisoja yömyöhään. Koska Italia ei ollut mukana, minulle oli ihan sama, kuka voittaa. Ranskaa kannatin pitkään, mutta viime metreillä Kroatia innosti enemmän. Se oli jotenkin sympaattinen.

Poikien harrastuksen myötä olen löytänyt itsestäni futismaman, joka hihkuu ja puhkuu pelien mukana. Hehkuttaa ja lohduttaa. Filmaa, kun lapset filmaavat.

En ole mukana kaikissa treeneissä, toisin kuin valmentajana vapaaehtoistyötä tekevä isänsä, mutta olen heidän harrastuksestaan kiinnostunut ja innostunut.

Erityisen sytyttäviä ovat muksujen turnaukset, jotka ovat täynnä tunteenpaloa. Toisten seurojen joukkueita vastaan pelatuista peleistä futaajat innostuvat itsekin eniten.

Kokeneemmilta futismamoilta olen oppinut hyviä niksejä: millaiset eväät ovat pelaajalle parhaat, mikä myy väliajalla kioskeissa eniten. Kesähelteillä on pidetty peleissä mukana kylmäkalleja ja tauoilla pään viilennykseksi heitettäviä märkiä harsoja.

Pikkupaikkakunnalla futisseuran harjoituksia on 1–2 kertaa viikossa eli maltillinen, arkirytmiin sopiva määrä. Maltillinen on myös pieni vuosimaksu.

Isommissa kaupungeissa kuviot ja hinnat ovat ehkä toisenlaiset. Siksi on ollut ilo huomata, miten tahdonvoimalla, sitkeydellä ja yhteishengellä on saatu aikaan hyvää jälkeä.

Keskimmäinen poika palasi serkkunsa kanssa Masto Cupista Lahdesta kotiin ikäryhmänsä iloisena turnausvoittajana. Yhdeksän tuntia reissulla mukana roikkunut futismama oli kiitollinen turnauksen hyvistä järjestelyistä Kisapuistossa.

Vessa toimi, vichyä riitti ja parivuotiaan pikkuveljen sai kätevästi nukutettua pienellä puistokävelyllä Pikku-Veskulla.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi