Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Eveliina
Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi

Esalainen

En oikein ymmärrä ihmisiä, joilla on tylsää

Lapsena vanhempien kanssa mökillä oli tylsintä ikinä. Kivillä hyppimiseen, vanhojen Maija Mehiläinen -sarjakuvien lukemiseen ja sammakkojen bongailuun kyllästyi nopeasti.

Jos mukana oli kaveri, tuntuivat samat asiat aivan älyttömän hauskoilta. Rantakivistä tuli jännittävä temppurata, ja sammakot olivat joko hyviksiä tai pahiksia.

En muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut tylsää. Siis sillä tavalla tylsää kuin alakoulussa lapsena, jolloin jonkinlaista ikävystymistä tuntui olevan lähes joka päivä. Minne katosi tunne siitä, ettei ole mitään tekemistä?

En ehkä aivan ymmärrä sellaisia aikuisia ihmisiä, joilla on tylsää. Jonottaminenkin on mielestäni ennemmin ärsyttävää kuin tylsää.

Maailmahan tursuaa virikkeitä ja vaihtoehtoja. Miten tässä voisi tylsistyä?

Työt tai opiskelu lohkaisevat aikamoisen palan vapaa-ajasta, jolloin tulee helposti tunne, ettei ehdi tehdä kaikkea, jota haluaisi. Silloin sana tylsyys tuntuu vieraalta. Mehän kärsimme runsauden- ja ajanpulasta emmekä tylsyydestä!

Vali, vali, piip, piip. Onpahan taas ongelmat, eikös?

Jos töitä ei ole tai kokee vaikka syvää yksinäisyyttä, voi tylsyyden tunne hallita elämää vahvastikin. Silloin ”keksisit nyt itsellesi jotain kehittävää tekemistä” ei välttämättä auta, vaan päinvastoin.

Millainen tunne tylsyys edes yhteiskunnassamme on? Sallitaanko sitä? Kiire ja stressi ovat hyveitä, koska niiden väitetään kertovan ahkeruudesta. Tylsyyden voi taas liittää helposti laiskuuteen ja kekseliäisyyden puutteeseen. Ja vaikka median lifestyle-jutut yrittäisivät kuinka markkinoida meille hyvää elämää, jossa pitäisi osata sanoa myös ei ja olla itselleen armollinen, ovat ne lähes yhtä tyhjän kanssa. Paljon syvemmällä on ajatus siitä, että aikansa ja oman osaamisensa pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, jotta voi loistaa. Puuhailla erilaisia projekteja, toteuttaa itseään ja muuta trendikästä. Silloin ei tylsyyttä sallita.

Vältänkö tylsyyden siis vain siksi, että olen koko ajan menossa ja puuhailen kaikkea niin kuin pitää? Herätyskelloni soi joka aamu kuudelta, aloitan ensi syksynä kolme uutta harrastusta, luen joka päivä yhden kirjan, pidän video-blogia, valmistan siivousaineeni itse ja omistan kolme koiraa?

Alkaa ihan hengästyttää moinen. Oikeastaan teen todella usein kaikkea tylsää, en vain ole tylsistynyt. Juna- ja bussimatkat vietän kaikkein mieluiten yksin kuulokkeet korvilla. Onko mitään rentouttavampaa kuin vain istua hiljaa ja kuunnella musiikkia?

On tosin pakko myöntää, että aivan ilman virikkeitä en pärjää. Jos kuulokkeet unohtuisivat kotiin, olen aika varma, että tylsistyisin.

Silloin toivoisin, että olisi edes Maija Mehiläisiä, joita lukea.

Eveliina Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi