Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ruska
Paronen
ruska.paronen@ess.fi

Esalainen

Kesällä nostalgian tunne nousee pintaan talvea helpommin

Kesät 18–23-vuotiaana olivat yhteenkokoontumisen aikaa. Silloin irtauduimme ystävieni kanssa opintojemme oravanpyörästä, palasimme takaisin synnyinseudullemme Lahteen, vähensimme vastuun painolastia harteillamme ja taannuimme takaisin teini-iän huolettomiin kesiin aamuöisten pyöräretkien kautta. Kuljimme samoja reittejä ikään kuin seuraten omia jalanjälkiämme.

Talven synkistely ja kulkeminen orjallisesti töihin ja töistä kotiin näkösuojat silmien ympärillä tuntuvat vaihtuvan kesällä kotiseutunostalgiaan. Tämän olen pannut merkille muun muassa käyttämieni sosiaalisen median palvelujen kautta kuten myös omasta kokemuksestani.

Esimerkiksi Facebookissa tai kuvien jakamiseen tarkoitetussa Instagramissa moni kaipaa kesäisin lapsuudenmaisemiinsa. Ehkä se ilmenee vanhan kesäisen valokuvan jakamisella tai päivityksessä, jossa muistellaan lapsuuden kesiä: sitä järveä vain kivenheiton päässä kodista, jossa sinilevää ei kuuna päivänä näkynyt.

Kesäisestä nostalgiaryöpystä tuntuu muodostuneen myös osalle tiukka perinne.

Sosiaalisen median lisäksi valtaosa tutuistani käy synnyinseuduillaan kesäisin, vaikka läheiset olisivatkin jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Ihmiset ovat saattaneet esimerkiksi ostaa kesämökin vanhoilta kotikonnuiltaan tai perineet suvussa olleen rakennuksen tai muuten vain yöpyvät lapsuudenkotinsa alueella.

Omassa muistissani ovat esimerkiksi lukuisat kesät mummolassa Lammilla. Mummon jo kuoltua minun on yhä vieläkin käytävä uimassa ainakin kerran kesässä Ormajärvellä Sankolan rannassa. Parempaa hiekkarantaa saakin lähialueilta etsiä, vaikka Kalmarinranta Vääksyssä yltää melko lähelle.

Kun tunneside kohteeseen on tarpeeksi suuri, ei haittaa, vaikka samat kulmat ja käännökset olisi nähnyt lukemattomia kertoja.

Mummoni ollessa vielä elossa myös äitini ja hänen sisaruksensa ajelivat joka kesä heidän synnyinseuduillansa muistellen vanhoja kotikontujaan ja pohtien niiden muutoksia. Viime kesänä teimme samanlaisen reissun äitini kanssa kahdestaan.

On vaikea arvioida, miksi kesällä nostalgian tunne tuntuu nousevan pintaan talvea helpommin – joulua lukuun ottamatta. Liekö syynä se, että kesällä monella on lomaa, jonka aikana kotikonnuilla ennätetään kurvailemaan tai siivoamaan vanhoja laatikoita ja tutkailemaan valokuvia.

Ehkä kesään liittyy samanlaista vapauden tunnetta niin kuin itsellänikin: jotain, mikä on kaiverrettu niin syvälle mielen sopukoihin, että pelkkä pyöräretki samoissa maisemissa saa sen tunteen jälleen valloilleen.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi