Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Juha
Honkonen
juha.honkonen@ess.fi

Esalainen

Mikä on kun ei raha kierrä?

Suomen talous käy yhtä kuumana kuin maastopalojen riivaamat metsät. Globaali nousukausi hellii varsinkin vientiyrityksiä, mutta tuloskunto on vahva vähän joka alalla.

Mihin rahat menevät? Paljolti yritysten omistajille, sillä investoinnit mataavat maassamme käsittämättömän alhaisella tasolla.

Elinkeinoelämän keskusliiton kesäkuussa julkaiseman tiedustelun mukaan teollisuuden investoinnit jopa laskevat tänä vuonna. Tutkimus- ja tuotekehitysmenot kääntyivät viime vuonna pitkän laskukauden jälkeen kasvuun, mutta jo nyt kurssi on taas laskeva. Alaspäin tullaan kahdeksan prosenttia.

Joillakin aloilla investoinnit tippuvat kymmeniä prosentteja. Tällaisia seisovan rahan bisneksiä ovat elintarvike-, metsä-, paino- ja kemianteollisuus.

Kun katsoo käppyröitä pidemmältä ajalta, yhtään kirkasta valopilkkua ei näy.

Elektroniikka- ja sähköteol­lisuus peräti seitsenkertaisti tutkimus- ja kehittämiskulunsa vuosituhannen vaihteessa, mutta vuoden 2008 talouskriisi leikkasi investoinneista yli puolet. Ne ovat yhä alempana kuin julkisen sektorin vastaavat menot.

Koko Suomi on suuren rakennemuutoksen kourissa. Tuotanto automatisoituu ja digitalisoituu. Kulutus muuttuu ympäristöä ja energiaa säästävään suuntaan. Väestö ikääntyy. Yhä useampi liiketoiminta kytkeytyy älypuhelimiin.

Luulisi, että yritykset keksisivät keinoja turvata tuotantonsa muutosten varalta – ja jopa kasvattaa tulostaan uusia innovaatioita hyödyntämällä. Mutta ei. Investointiaste on Länsi-Euroopan keskitasoa kehnompi.

Esimerkiksi Ruotsissa satsataan tuplasti reilummin kuin Suomessa. Sieltä ne ikeat ja spotifyt nousevat. Ei Nokiakaan kasvanut suureksi vain hilloamalla rahaa omistajien tileille. Päinvastoin, laiminlyönnit tuotekehityksessä sysäsivät jätin lopulta raiteiltaan.

Innovatiiviset omenat vain vierivät iloisesti ohi.

Samaan aikaan yritykset maksavat ennätysosinkoja – noin 13 miljardia euroa vuodessa. Se on jopa kolme kertaa enemmän kuin teollisuuden kiinteiden investointien määrä.

On lähinnä hyvä asia, että omistajat saavat panostuksilleen vastinetta, mutta asia ei ole ongelmaton.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen on kritisoinut, että osingot ovat aina pois yrityksen käytöstä. Kun osakkeenomistajat päättävät yhtiökokouksessa osingoista, voi ajatella, että se on epäluottamuslause yrityksen johdolle. Osakkeenomistajat uskovat, että yritys ei pysty investoimaan rahoja tuottavasti.

Teollisuuden lisäksi tutkimus- ja kehitysvyötään kiristää valtio. Kaksi viimeisintä hallitusta ovat leikanneet koulutuksesta liki 1,5 miljardia euroa.

Pysymällä vain varovasti omalla urallaan Suomi pikku hiljaa hiipuu, jos ei ihan banaanivaltioksi, niin Itä-Euroopan maiden tasolle.

Korkea tietämyksen ja osaamisen aste on maamme ainoa merkittävä luonnonvara.

Juha Honkonen
juha.honkonen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X