Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Satama on kunnossa, nyt vuoroon muut palvelut - Enonsaari alisuorittaa

Kesälomalla ehtii katsoa lähelle ja kauas. Usein on myös niin, että kun on ensin katsonut kauas, alkavat lähellä olevat asiat näyttäytyä kirkkaammin. Silloin kuvasta paljastuu myös vinoutumia.

Eräänä aamuna olin jo ennen seitsemää liikkeellä Lahden satamassa. Päivä oli aurinkoinen, ja Vesijärvi välkehti kuin miljoona timanttia. Sain päähäni hakea kotoa vaimon ja yhden neljäsosan lapsista: nyt tehtäisiin se pitkään puhuttu päiväretki Enonsaareen.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ennen yhteysaluksen lähtöä. Kai sinne saa jo mennä varaamaan parhaat paikat?

Lipunmyynnistä vastannut nainen ei oikein osannut sanoa. Kapteeni oli vetäytynyt murjottamaan taukoaan jonnekin laiturin päähän. Kun puheyhteys sitten saatiin, pääsimme laivaan. En viitsinyt laskea, kuinka pitkälle kolmenkympin perhelipun hinnalla olisi päässyt vaikkapa rautateitse.

Laivan varustelu oli kauniisti sanottuna omintakeinen. ”Aurinkokannelle” oli koottu erinäinen läjä kulahtaneita kuppituoleja ja entisiä kouluistuimia, jotka oli sidottu miten kuten kiinni jeesusteipillä ja nippusiteillä. Huolittelematonta yleisilmettä lisäsivät hytin päälle lojumaan jätetyt työkalut, putkenpätkät, tyhjät kanisterit ja rähjääntyneet mainoskyltit. Hilseilevää maalia piisasi, ja koko ”komeuden” kruunasi perään viritelty Suomen lippu, jonka valkoinen oli muuttunut niin harmaaksi, että voidaan liioittelematta puhua kansallissymbolin häpäisystä.

Asiakaspalvelu oli totutun kaurismäkeläistä eli vähintäänkin välinpitämätöntä: ei tervehdyksiä, ei yhtään ylimääräistä sanaa, tunnelman luomisesta nyt puhumattakaan. Puolen tunnin reissuun eivät kai kuulu turvallisuuskuulutukset, mutta vaimoni olisi kaivannut ainakin jonkinlaista mainintaa pelastusliivien sijainnista. Se jäi mysteeriksi. Ainoa laivalta bongaamani opaskyltti huomautti, että alakerrassa on A-oikeuksin varusteltu baari. Koska jollainhan ne kulut pitää kattaa.

Perillä meitä odotti tuulen pieksemä Enonsaari. Palvelut olivat yhtä kuin yksi kesäravintola rapistuvine maalipintoineen. Grillata olisi sentään saanut, puumaksu kahvilaan kiitos. Ja onhan siellä myös se uimaranta, luontopolku ja yksi muinaiseen Vesijärvi-galleriaan kuulunut taideteos, joka tosin näytti niin rapistuneelta, että kovin lähelle ei parane mennä.

Onko tämä turhaa niuhottamista – sinne ja takaisinhan päästiin, melkein aikataulussakin vielä? Mielestäni ei. Ihmiset matkailevat nykyisin muuallakin kuin liiterin takana ja osaavat vaatia laatua. Nyt kun Lahden satama on puleerattu priimakuntoon, voisi toivoa, että siihen välittömästi liittyvätkin palvelut saataisiin katseen kestäviksi. En kaipaa luksusta vaan ihan vain normaalia, ystävällismielistä käytöstä ja paikkoja, jotka näyttävät siltä, että niitä on mietitty vähän asiakkaankin näkökulmasta.

Sellaisia paikkoja löytyy muuten paljon Lahden lähiseudulta, esimerkiksi Immilän mylly, Vuolenkoski, Vääksyn kanavan kahvila, Pennalan kioski Orimattilassa ja Hollolan kirkonkylän miljöö. Enonsaari jää niihin verrattuna valitettavasti hukattujen mahdollisuuksien ihmemaaksi.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi