Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Marjaana
Lahola
marjaana.lahola@ess.fi

Esalainen

Kun punaiselle autolle nimi annettiin

Lähetä siitä viimeinen kuva! Suutun jos et lähetä!

Lounastauolla odotin kärsimättömänä puhelimen piippausta. En ollut aivan varma, menikö viesti perille, ja pelkäsin, että kuva jää saamatta.

Onneksi hätäilin turhaan, sillä kohta kuva saapui: pikkuinen Arnold viimeiselle matkalleen lähtemässä.

Arnold ei ole kissa, koira tai kilpikonna, vaan punainen Volkswagen Polo vuosimallia -96. Se oli ehtinyt viettää jo pitkän aikaa eläkepäiviä, mutta aika siitä luopumiseen oli tullut lopullisesti. Oli myönnettävä, ettei siitä enää järkevää käyttöautoa saa.

Saattoi olla virhe antaa peltihevoselle nimi, sillä nimen myötä Arnold sai myös persoonallisuuden. Se oli pieni ja pippurinen, uudempien autojen vierellä huvittavakin.

Muistoja siihen liittyi yhtä kaikki. Ensimmäisellä roadtripillään Arnold ehti niellä kesähelteistä asvalttia ties kuinka pitkään ennen kuin kukaan huomasi, että tulikuumassa autossahan on kattoluukkukin. Kun ovet piti muistaa lukita itse manuaalisesti eikä napinpainalluksella avaimesta, Arnold seisoi kaupan pihalla tai kadunvarressa useammankin kerran ovet lukitsematta.

Luopumisestakin piti puhua moneen kertaan, sillä eihän Arnold-parkaa voi noin vain hylätä.

Sinänsä on toki huvittavaa kiintyä autoon, joka on käytännössä työkalu, mutta tuskin kiintyminen on erityisen harvinaistakaan. Autosta luopuessa pitää ehkä vielä kiertää se kerran ympäri, katsoa tarkkaan tai jopa käydä vielä viimeisellä ajelulla.

Tavaroihin kiintymisen täytyy olla muutenkin yleistä, sillä muuten konmarituksesta ei olisi koskaan tullut ilmiötä. Luopumisen täytyisi silloin olla äärimmäisen helppoa.

Tosin eipä Marie Kondokaan tainnut neuvoa luopumaan tunne-esineistä.

Tietenkään ei ole terveellistä, jos kiintyy joka tavaraan niin, ettei pysty luopumaan siitä. Tavaroihin kiintyminen ja himoshoppailu ei ole kenenkään säilytystilojenkaan kannalta hyvä yhdistelmä.

Toinenkin näkökulma kuitenkin löytyy. Aalto-yliopistossa 2014 tehdyn gradun mukaan tuotteisiin kiintyminen voi johtaa käyttöiän pitenemiseen ja siten kulutuksen vähenemiseen. Gradun mukaan esineisiin kiinnytään, sillä niitä on tapana käyttää identiteetin tukena.

Se ei kai ole mikään ihme. Pitkään vatvotusta ostoksesta ei luovu kovin helpolla. Lisäksi, kun jokin on ”kuin minulle tehty”, siihen onkin syntynyt jo kuin huomaamatta tunneside.

Ajattelin hankkia itselleni kesäauton. Saapa nähdä, miten siitä luopuminen aikanaan onnistuu. Nimen se ainakin tarvitsee.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi