Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Janne
Nieminen
janne.nieminen@ess.fi

Esalainen

Dekkarit palapeleineen ja paperinukkeineen

Kotisohvien salapoliisit ovat tänä keväänä saaneet yllin kyllin rikospähkinöitä purtavakseen. Median tasaisesti tarjoamien uusien rötösten lisäksi keskusrikospoliisi julkisti Suomen tunnetuimman henkirikosmysteerin, Kyllikki Saaren murhan, tutkinta-aineiston. Tapauksesta on otettu ilo irti etenkin iltapäivälehdistössä ja internetin keskustelupalstoilla. Tunteisiin vetoavat ja selvittämättömät rikokset kiehtovat kansalaisia, mutta onko niiden penkomisessa kyse neutraalista tiedonjanosta, myötätunnosta uhreja kohtaan vai pikemminkin viihteellisestä harrastuksesta?

Ihmismieli kaipaa dramaattisia tarinoita, mutta haluaa hahmottaa ympäristöään selkeinä kokonaisuuksina vailla mustia aukkoja. Epätietoisuus lietsoo jännityksen kaipuuta, mutta toisaalta ahdistaa aukottomia vastauksia etsiviä ihmisiä. Siksi mieltä kuohuttava ja avoimia kysymyksiä jättävä rikosuutinen on kauhistus, joka ajaa sankat joukot näyttöpäätteiden ääreen selvittämään tapauksia kotikonstein. Ongelmallista on se, että rikosaiheisilla foorumeilla spekulaatiot tapaavat irtaantua todellisuudesta ja yksityisyydensuojat usein unohtuvat.

Jos tapahtumien kulkua kuvaavasta palapelistä puuttuu palanen, nettidekkari sorvaa sen itse mielikuvituksensa pohjalta. Viranomaisen julkisuuteen antamat faktat liimataan kiinni huterilla arvailuilla. Ennen pitkää keskustelupalstoilla porisee seos, jossa harvat tosiseikat ovat iloisesti sulautuneet yhteen mitä villeimpien kuvitelmien kanssa. Rikostapauksiin oletetusti liittyvien ihmisten henkilöllisyydet kaivetaan sumeilematta kaikkien tarjolle, jos siihen vain aukeaa mahdollisuus.

Rikosten oletetut syylliset ja uhrit ovat kuin paperinukkeja, joihin nettikeskustelijat liittävät vaatteiden pukemisen tapaan omaa kuviteltua tarinaa tukevia luonteenpiirteitä. Sosiaalisen median profiileista löytyvä sisältö on oivaa ainesta päätelmille: sumea katse profiilikuvassa voi riittää diagnoosiin psykopaattisesta luonteesta. Jos nettidekkarin oma teoria sattuu joskus osumaan yksiin poliisitutkinnan tulosten kanssa, saa siitä sulan hattuun. Jos taas keskustelupalstoilla villejä kierroksia ottanut tapaus selittyykin lopulta jollakin tavanomaisella ja ei niin räväkällä tavalla, tunnelma lässähtää.

Korkealentoisimpia teorioita kehittelevien kotisalapoliisien kannattaisi muistaa, että harrastuksen parissa operoidaan aidoilla ihmiskohtaloilla. Todennäköisesti tähän ei ole kovinkaan monella aikaa. Kun edellinen tapaus on juuri ehtinyt painua unholaan, jossain päin on jo tapahtunut uusi kutkuttava rikos, jonka pariin voi raskaan työpäivän jälkeen syventyä.

Janne Nieminen
janne.nieminen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X