Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset

Alkoholisti sairastuttaa myös ympärillään olevat ihmiset - miksi läheisten ääni hukkuu alkoholikeskustelussa?

Teen heti alkuun selväksi, että tämä ei ole kolumni siitä, mitä mieltä olen alkuvuonna voimaan astuneesta alkoholilain uudistuksesta. Jos olet sitä vailla, voit lopettaa lukemisen tähän. Minulla ei ole kyseisestä asiasta mielipidettä, minulle on aivan sama minkä vahvuista alkoholia ruokakaupasta voi illallisen kyytipojaksi ostaa.

Mutta siitä minulla on mielipide, keistä kaikista pitäisi puhua, kun puhutaan alkoholin haitoista. Tämä on kolumni niistä ihmisistä, jotka jäävät tahtomattaan pullon varjoon niin kotiensa seinien sisällä kuin julkisessa keskustelussakin.

Lähiomaisten ääni hukkuu

Kun pistää Googleen hakusanoiksi ”alkoholilaki uudistus” ja selaa hakutuloksiin hyppäävien iltapäivälehtien uutisten kommenttipalstoja, törmää pääasiassa kahdenlaisiin näkemyksiin.

Niihin, joissa ylistetään höllentynyttä lainsäädäntöä ja niihin, joissa päivitellään, miten verorahoilla joudutaan hankkimaan uusi maksa yhä useammalle elämänsä risaiseksi juoneelle puistokemistille.

Näiden kahden väliseen kuiluun hukkuvat ne äänet, jotka kysyvät, kuinka näiden (tulevien) maksakirroosipotilaiden puolisot, lapset ja muut lähiomaiset voivat.

Sillä alkoholisti ei sairastu vain itse, vaan hän sairastuttaa myös enemmän tai vähemmän ympärillään olevat ihmiset. Joten rakas lukija, sinun veromarkoillasi ei kustanneta ainoastaan rapajuopon uutta maksaa, vaan mahdollisesti myös tämän puolison ja lapsien vuosia kestävät Kelan tukemat terapiajaksot.

Eroon häpeästä

Lähestulkoon kaikkia alkoholistien läheisiä yhdistää häpeän tunne. Sen sijaan, että haettaisiin apua rakkaan ongelmaan tai omaan tuskaan, haudataan molemmat kuuden jalan syvyyteen ja hypitään vielä tasajalkaa multakasan päällä ja varmistetaan, ettei vain kukaan varmasti nähnyt.

Sillä ykkösprioriteetti on, ettei kukaan saa tietää, mikä helvetti sen täydellisen elämän kulissien takana oikeasti on valloillaan.

Tämä juontaa juurensa siihen, että kaikki luulevat olevansa niitä ainoita. Mutta näin ei olisi, jos julkisessa alkoholikeskustelussa tuotaisiin esiin enemmän läheisten kokemuksia sen ainaisen oluttölkki kädessä olohuoneen sohvalle sammuneen puliveivarin sijaan.

Sillä kukaan meistä ei ole ollut se ainoa. Tälläkin hetkellä Suomessa on esimerkiksi yli 65 000 lasta, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on alkoholiongelma. Aika monta ainutta.

Kerro tarinasi

Tiedostan, ettei näitä kokemuksia saada julkisuuden valokeilaan, elleivät pullon varjoon jääneet itse avaa sanaisia arkkujaan. Joten puhunkin suoraan teille, alkoholistien rinnalla matkaa taittaneet: puhukaa kokemuksistanne.

Ja teille, arvon kollegat: antakaa näille tarinoille julkaisualusta.

Sillä jos yksikin henkilö rohkaistuu näiden kokemusten inspiroimana hakemaan apua ennen kuin on totaalisen rikki, särkynyt ja säpäleinä, kenenkään panos asian hyväksi ei ole ollut turha.

Ja jotta tämä teksti ei olisi vain tyhjää sanahelinää, aion itse tehdä niin kuin saarnaan ja avata keskustelun tämän lehden palstoilla.

Olen Sohvi, ja olen alkoholistin tytär. Mikä on sinun tarinasi?

Sohvi Auvinen
sohvi.auvinen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X