Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Eveliina
Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi

Esalainen

Onko juhlissa pakko leikkiä, jos ei kiinnosta?

Juhuu, juhlaväki! Nyt voisitte tulla kaikki tänne olohuoneeseen, niin pidetään tällainen kiva tutustumisleikki!

Pera, voisitsä hakea eteisestä jonkun huivin? Sellaisen tarpeeksi paksun, joka peittää silmät kunnolla. Te muut voisitte miettiä viisi-kymmenen asiaa, jotka haluaisitte kertoa meidän ihanasta synttärisankarista!

Ensimmäinen ajatukseni: ääh ei, onko pakko?

Juhlien seuraleikeillä on ihan hyvä tarkoitus. Niillä rohkaistaan ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja yritetään estää bileiden jämähtäminen tylsäksi möllötykseksi, kun on sitä tekemistä.

Miksei juhliin saapuminen ja siellä oleminen riitä? Pitääkö aina tekemällä tehdä jotain? Eikö voisi olla rauhassa ja tutustua itse niihin ihmisiin, joihin haluaa?

Ei kukaan niitä nimiä, kasvoja tai ammatteja muista kuitenkaan kuin ehkä maksimissaan kahdelta uudelta tuttavuudelta per juhla.

Ohjattu hauskanpito katkaisee ikävästi sen aidon lystin, jota varten juhliin on tultu. Kiinnostavan keskustelun enemmän tai vähemmän tärkeästä aiheesta, uuteen ihmiseen (vapaaehtoisen) tutustumisen tai pelkän rauhallisen istuskelun pihakeinussa yksin, jos siltä tuntuu.

”Nyt leikitään tutustumisleikkiä!” herättää minussa saman reaktion kuin ”nyt tiskataan tiskit”.

Juhlissa on tarkoitus rentoutua ja irrottautua arjen velvoitteista, ei suorittaa mitään tehtäviä. Niitä piisaa muuten kyllä tarpeeksi.

Kun saan juhlissa jonkin ”hauskan” tehtävän, koen vastenmielisyyden lisäksi pientä onnistumisen painetta.

Olisi aika ikävää nolata itsensä tuntemattomien ihmisten edessä, ja vielä paljon ikävämpää olisi vaikuttaa tylsimykseltä, joka ei osaa kunnolla heittäytyä hupsuksi haluttuun tunnelmaan.

Jossain määrin pelkoni toteutuu aina, koska pakotettu hauskuus on lähes aina vaivaannuttavaa. Sama kuin seuraisi jotain todella huonoa stand up -esitystä huoneessa, josta ei pääse pois. Epämääräistä ja hillittyä hörähtelyä kuuluu samalla kun kaikki vain odottavat, milloin kidutus loppuu.

Osallistuin taannoin tupareihin, jossa oli oma sanomalehti. Seinälle oli teipattu kaksi isoa pahvia, joihin sai kirjoittaa illan aikana vapaasti omia bileuutisia.

Mitään ei ollut pakko tehdä, eikä ohjelmalla ollut tiettyä tapahtuma-aikaa. Kaikilla oli oikeasti kivaa!

Jos siis aivan välttämättä haluaa ympätä juhannusjuhliinsa jonkun hassunhauskan seuraleikin, kannattaa siitä tehdä mahdollisimman vaivaton. Määrää kannattaa myös pohtia. Yksi tai kaksi järjestettyä ohjelmaa vielä menee, mutta jos bileissä on neljän sivun ”puuhavihko”, se on liikaa.

Sellaisenkin sain kerran käteeni. Täyttämättä jäi.

Eveliina Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi