Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ruska
Paronen
ruska.paronen@ess.fi

Esalainen

Maailmantuskaa poteva on rasittava nillittäjä

Ulkomailla valaat ja kilpikonnat tukehtuvat meressä kelluvaan muovijätteeseen. Lihatuotanto kuormittaa maapalloa ja eläimet voivat huonosti. Lempivaatekauppani käyttävät lapsityövoimaa tehtaissa, jotka saattavat romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Euroopassa äärioikeistot lisäävät kannatustaan ja ihmisten yleinen välinpitämättömyys ottaa päähän.

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa.

Vanha sanonta tieto lisää tuskaa on surullinen tosiasia. Mitä enemmän ihminen on valistunut ympäristönsä ongelmista, sitä enemmän ne kuormittavat hänen omaa henkistä hyvinvointiaan.

Viime huhtikuussa Yle uutisoi siitä, miten monelle nuorelle ilmastoahdistuksesta on tullut arkipäivää. Ilmastoahdistukseen liittyy usein surullisuutta, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää. Konkreettisesti ahdistus ilmenee alakuloisuutena, masennuksena ja jopa täydellisenä lamaannuksena.

Totta kai hävettää, sillä aina voisi tehdä enemmän.

Täydellisen ekologista, ketään loukkaamatonta elämää on vaikea toteuttaa vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa, vaikka kaikki maailman ongelmat olisivatkin tiedossa. Nuorille asetetaan valtavasti paineita maailman parantamisesta ja pelastamisesta, ettei ihmekään jos ahdistus lisääntyy.

Maailmantuska on jonkin sortin tabu, joka viitataan kintaalla olemattomaksi. Tällaisesta ahdistuksesta valittava leimaantuu helposti lapselliseksi ja rasittavaksi nillittäjäksi, joka höpöttää turhista asioista, vaikka elämässä olisi niin sanottuja oikeitakin vastoinkäymisiä.

Tuska on silti todellinen.

Vertaistukiryhmien puuttuessa maailmantuskaa podetaan hiljaa omissa poteroissa ja helpotusta pahaan oloon haetaan 2010-luvun suosituimmasta terapiamuodosta – Facebookin kissavideoista. Uutisia ei haluta enää lukea.

Helsingin Sanomissa pari vuotta sitten julkaistussa kolumnissa ”Maailmantuska vei yöunet – kunnes paransin sen työllä” Kaisa Viljanen toteaa aikuisiän maailmantuskan olevan seurausta teini-iän maailmanparannusnaivismista. Viljasen mukaan maailmantuska koetaan syyllistävänä luksusongelmana, jota podetaan kaukana itse ongelmien keskiöstä omien asioiden ollessa hyvin.

Omaa maailmantuskaansa Viljanen oppi helpottamaan pienillä konkreettisilla teoilla, joita hän pystyi arjessaan tekemään, ja keskittymällä positiivisiin uutisiin. Sillä uskokaa tai älkää niitäkin löytyy.

Viljasen malli on hyvä. Lisäisin ohjeistukseen kuitenkin vielä sen, että itselle on oltava myös armollinen ja erityisesti nuorten on päästettävä irti epärealistisista odotuksista, sillä kukaan meistä ei elä täällä pyhimysten tavoin.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X