Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Jukka
Airo
jukka.airo@ess.fi

Esalainen

Taas on joka neljäs vuosi

Enää kaksi yötä, ja sitten sitä herkkua on pitkästä aikaa taas tarjolla. Kokonainen kuukausi, kunnes kaikki huipentuu Moskovan Luzhnikin stadionilla pelattavaan loppuotteluun. Puhe on tietenkin jalkapallon MM-kisoista, jotka potkaistaan alkuun torstai-iltana isäntämaa Venäjän ja Saudi-Arabian välisellä ottelulla.

Muistan seuranneeni tätä maailman arvostetuinta ja suosituinta urheilutapahtumaa Meksikossa kesällä 1970 pelatusta lopputurnauk-sesta lähtien. Ne kisat päättyivät Brasilian, Pelén ja hyökkäävän jalkapallon riemuvoittoon. Minä poika kannatin finaalissa kilpikonnapuolustuksestaan tunnettua Italiaa, mikä todistaa, etten vielä tajunnut kuningaslajin hienouksista tuon taivaallista.

Neljä vuotta myöhemmin ymmärsin jo paremmin. Kun näin mustavalkotv:stä Hollannin murskaavan Argentiinan 4–0, olin myyty ”totaaliselle jalkapallolle”. Pettymyksekseni jouduin silti todistamaan lopussa taas suosikkieni tappiota, kun isäntämaa Länsi-Saksan järjestelmällisyys löi laudalta Johan Cruyffin ja kumppaneiden luovuuden. Se oli yksi MM-historian suurista vääryyksistä, joihin juuri Saksa on syystä tai toisesta ollut usein vahvasti osallinen.

Tunnen yhä puistatusta muistaessani maalivahti Toni Schumacherin, joka välierässä 1982 kylmän tyynesti tyrmäsi Ranskan Patrick Battistonin yrittämättäkään osua palloon, ollen vieläpä muina miehinä valmis potkaisemaan pallon takaisin peliin, vaikka huoltojoukot vieressä yhä elvyttivät tajutonta ranskalaista takaisin tähän maailmaan. Anteeksipyyntö taisi seurata vasta muistelmissa.

Onneksi uusi saksalainen pelaajapolvi on toista maata, joten enää ei harmittaisi, vaikka Saksa voittaisi taas lopussa. Isien synnit ovat jo vanhentuneet.

Minua tuntevat tuskin yllättyvät, että kesälomani osuu yksiin MM-turnauksen kanssa. Ilokseni olen kyllä havainnut, että turnaus kiinnostaa taas yllättävän paljon sellaisiakin tuttujani, jotka eivät muuten juuri piittaa jalkapallosta.

MM-futiksessa on kuulemma jotain ainutlaatuisen kiehtovaa. Salaisuus lienee siinä, että mestaruudesta pelataan vain joka neljäs vuosi. Siten turnaus ei ole kärsinyt samanlaista inflaatiota kuin vaikkapa jääkiekon niin sanotut MM-kisat.

Maailman parhaimmillekaan futareille ei tarjoudu uran aikana monta mahdollisuutta voittaa maailmanmestaruutta. Jari Litmaselle sitä mahdollisuutta ei suotu koskaan. Siksi huiputkaan eivät halua jättää kisoja vapaehtoisesti väliin, jos vain jalat kantavat. Nimekkäin poikkeus lienee Cruyff, joka ei matkustanut Argentiinaan 1978 maata tuolloin hallinneen sotilasjuntan vuoksi.

Cruyff voi saada seuraajia, kun kisat neljän vuoden kuluttua pelataan Qatarissa. Kiitos kuuluu korruptoituneille jalkapallojohtajille, jotka dollarinkiilto silmissään myönsivät kisat tuohon yksivaltaiseen emiirikuntaan. Demokratian mallimaaksi ei voi kehua tämänkertaistakaan isäntämaata, mutta Venäjällä ei sentään ole kuollut satoja siirtotyöläisiä stadioneiden rakennustöissä, kuten Qatarissa on Fifan häpeäksi tapahtunut.

Jukka Airo
jukka.airo@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X