Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Mikael
Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi

Esalainen

En ollut ollenkaan koiraihminen, kunnes...

Pidätkö koirille leperteleviä aikuisia hiukan arveluttavina tyyppeinä? Niin minäkin taisin pitää lähemmäs kolmekymppiseksi asti, kunnes anoppilaan hankittu terrierinpentu hyödynsi puolustuskyvyttömyyteni. Tuolloin vielä hiukan pelkäsin koiria, mutta kun tuo pikkuinen ikiliikkuja alkoi tehdä tuttavuutta, annoin tehdä niin paljon uskalsin.

Aika pian olin Wäinö-terrierille yksi suosikki-ihmisistä. Muuri oli revitty auki.

Nyt tuntuu kivalta olla koirien ystävä. Omaa ei vieläkään ole, mutta kun vaikkapa kävelylenkillä jonkun ulkoiluttajan hurtta tulee nuuhkimaan, annan tulla ja jään jutustelemaan. Kohtaamisista jää yleensä hyvä mieli kaikille.

Aivan varmasti joku parisuhdekin on saanut alkunsa näin.

Ihmisen paras ystävä, niinhän koirista sanotaan. Kun koiran hankkii, se vaati sitoutumisen ja huolenpitoa siinä missä muutkin perheenjäsenet.

Nykyisellään nautin koiraihmisyydestä helpoimmillaan. Satunnainen viikonloppu pienen karvapään seurassa on ensiluokkaisinta hermolepoa, kun lenkkeilyttäminen on vapaa-ajan virkistystä eikä arkinen velvoite. Samalla Wäinön emäntä saa hetken vapaata. Kaikki voittavat.

Koirillakin on tunteet, sen olen oppinut.

Viikonlopun päätös on Wäinölle joka kerta kova paikka. Kun sille kertoo, että kohta me joudumme lähtemään, korvat lurpahtavat hiljaa ja koira painuu mököttämään koloonsa tuulikaappiin.

En vitsaile. Puhuminen on tärkeää. Viime reissulla lähdimme keskellä päivää asioille sanomatta Wäinölle mitään. Olimme kuulemma hädin tuskin pihasta päässeet, kun Wäinö oli alkanut ulvoa peräämme: minne ne menivät?

Kun myöhemmin samana iltana vedin lenkkareita jalkaan, Wäiski kipitti ulko-ovelle ja parkkeerasi siihen barrikadiksi.

Koirat ovat persoonia. Niiden ei kuulu olla näyttelyesineitä. Kilvoittelu agilityradalla ja näyttelyissä tai pieni somesöpöily ei sinänsä ole pahasta, mutta koirista on kasvanut miljoonabisnes, jonka reunamilla etiikka ja eläinten terveys on koetuksella. Viime syksynä ilmestynyt tietokirja Kaikenkarvainen kansa (WSOY) ja jotkut tiedotusvälineet ovat tästä ansiokkaasti raportoineet.

Minulle koiriin pätevät samat kauneusihanteet kuin ihmisiin. Katson mieluummin epätäydellisiä ja aidon näköisiä olentoja kuin plastiikkakirurgian tai jalostuksen keinoin virheettömiksi sliipattuja.

Wäinö on sekarotuinen. Jotkut puritaanit katsovat sellaisia nenänvartta pitkin. Minä en suloisempaa ja parempaa koiraa pysty kuvittelemaan.

Aikoinaan eräs työtoverini totesi Wäinön kuvaa katsoessaan: ”Kuvasta jo näkee, että tällä koiralla on luonnetta.” Niin on, vakuutin.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X