Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Mervi
Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Esalainen

Orjatar on totta jossain

Yle Teemalla alkaa kesäkuussa ahdistavin tv-sarja, jota olen koskaan katsonut. Kyseessä on Margaret Atwoodin romaaniin pohjautuva The Handmaid´s Tale –Orjattaresi.

Olen katsonut sitä suoratoistopalvelun kautta, jossa on mahdollista katsoa useampi jakso putkeen. Se oli virhe, sillä sarjan maailma alkoi tulla jo yöuniin. Oli pakko ottaa taukoa, sillä toisin kuin vastaavissa tuotannoissa yleensä, katsojan oloa ei helpoteta missään vaiheessa. Jos uskaltaa hetken olla huojentunut päähenkilön vuoksi, niin kohta jo puristetaan senkin edestä.

Sarjassa eletään tulevaisuudessa, jossa joukko miehiä on ottanut vallan. Se sijoittuu paikkaan joka vielä tänään tunnetaan Amerikan Yhdysvaltoina, mutta sarjassa sen rippeinä nimellä Gilead.

Naiset on ajettu pois työpaikoiltaan, heiltä on riistetty sellaiset perusoikeudet kuin esimerkiksi kirjojen lukeminen. On naisilla toki virkaa yhteiskunnassa: he tekevät lapsia. Eivät itselleen, vaan valtaapitäville. Lapsista on pulaa, koska ihmiskunta on muuttunut hedelmättömäksi.

Naisen arvokkain asia on toimivat munasarjat. Näitä naisia kutsutaan orjattariksi. Heitä valvovat tädit. Osa kelpaa palvelemaan muita ja heitä kutsutaan martoiksi. Tässä tärkeimmät naisen roolit.

Miehet ajavat paitsi omaa e­tuaan, myös sanovat tekevänsä kaiken Jumalan nimeen. Virheen tehneet ja valtaapitävien mielestä väärin ajatelleet hirtetään ja heidät ripustetaan muurille roikkumaan varoitukseksi muille.

Silkkaa kuvitelmaa? Ei. Karmeus on siinä, että a) se on tapahtunut jo b) sitä tapahtuu koko ajan jossain päin maailmaa c) se voi tapahtua myös paikoissa, joita nyt pidetään sivistysvaltioina. Ei ole lainkaan vaikeaa kuvitella Gileadia sinne minne se nyt on sijoitettu.

Kun tulevaisuudenkuvaa maalaillaan kuten tässä, eli väittämällä että jokin uskonto, sukupuoli tai yhteiskunnallinen asema on parempi kuin toinen, ei tarvitse käyttää mielikuvitusta. Historian tunteminen ja uutisten lukeminen riittää.

Orjattaressa pahinta on se, miten arvottomia naiset ovat, toimivat munasarjat tai eivät. He ovat käyttötavaraa, ja jos tuote on viallinen tai käyttäytyy ei-toivotusti, heidät eliminoidaan tai lähetetään siirtomaihin. Inhottavuudesta tulee tavallista, johon pitää vain tottua.

Sarjaa katsoessa ahdistaa, inhottaa ja kuvottaa, koska se on niin totta. Nousee vihaisia tunteita.

Samanlaista tunneskaalaa elän, kun kuulen uutisia avustustyöntekijöistä, joiden pitäisi auttaa hädässä olevia, mutta käyttävät katastrofialueilla naisia seksuaalisesti hyväkseen. Tai kun katsoin dokumentin Arvet minussa, jossa viisi naista kertoo lapsuuden kokemuksistaan seksuaalisen hyväksikäytön uhreina.

Orjattaren tarina on käsikirjoitettu, eikä Offrediä esittävä näyttelijä oikeasti joudu kokemaan kauheuksia. Dokumentin naiset ovat kokeneet, miten heidän ihmisarvonsa nollataan vain koska jonkun iljettävän aikuisen tekee mieli seksiä. Se on jättänyt jäljet, jotka ovat näkyvissä vuosikymmenienkin kuluttua.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X