Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Millamari
Uotila
millamari.uotila@ess.fi

Esalainen

Konttorirotan luonto on Norppalive

Hiirenkorvat puhkesivat vihdoinkin, ja synkistelevä maisema sai hennon vaaleanvihreän värin. Näen sen, kun raotan sälekaihtimia ja kuikuilen työpisteeltäni parkkipaikan varrella kasvavia koivuja.

Lämmintäkin on, mutta päivävuoroa tekevä toimistotyöläinen nauttii siitä vasta alkuillasta. Työpaikalla ilmanala on ilmastoidun viileä.

Kosketus luontoon avautuu paitsi sälekaihtimia raottamalla myös internetissä. Suuren suosion saanut Norppalive käynnistyi taas tällä viikolla. Tiistaina kameraan eteen nousevista norpista saatiin ensimmäiset havainnot. Myös Pullervoksi nimetyn uroksen huomattiin käyneen kivellä.

Tänä vuonna WWF on laajentanut livekuvatarjontaa. Norppien lisäksi katsoja pääsee tiirailemaan metsäpeuran ja liito-oravan elämää.

Norppalive avattiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Kahtena keväänä norppia on katsottu yhteensä yli viisi miljoonaa kertaa. Se ei ole ihan pieni määrä.

Kyynikot ovat ehtineet jo manata, että tätä se nykyihmisen luontoyhteys on. Ihmiset istuvat koneen ääressä tai puhelin kädessä kotona ja katsovat josko eläin ilmestyisi kuviin.

Vanha kunnon ranskalainen filosofi Guy Debord kai pitäisi tätä malliesimerkkinä alhaisesta spektaakkelin yhteiskunnasta, jossa vallitsee kuvien valta. Luontoa esittävästä kuvasta tulee todellisempi kuin luonto itse.

Elämme siis pettävässä harhassa tuijottaessamme norppaa ja nauttiessamme siitä.

Kevään odotus on ollut sitku-aikaa. Sitten kun pitkä ja tympeä talvi taittuu, käyn katsomassa lintujen kevätmuuttoa. Tai sitten kun ilmat ovat aurinkoisemmat... Tai sitten kun olen itse vähän virkeämpi... Pöllöretki jäi käymättä, samoin linturetki. Harvinaista mandariinisorsaa sentään metsästin kiikareilla Tampereella käydessäni. Korea sorsa ei osunut linsseihini, mutta auringonlasku oli komea. Sitä katsellessa tuli taas se sama tunne: miksi tätä ei tule tehtyä useammin.

Sen sijaan vilkuilen pitkin päivää Norppaliveä. Ja tietenkin poden huonoa omaatuntoa.

Työpaikalla töiden tekeminen estää Norppaliven jatkuvan seuraamisen, mutta kotona sitä ei estä mikään. Kotityöt jäävät tekemättä, muuttolaatikot purkamatta ja ruoka laittamatta, kun odottaa, kömpisikö norppa kivelle tai vierailisiko kuvassa edes aina niin virkeä västäräkki.

Jos syyllisyydestä pääsisi, lähetyksen tuijottaminen olisi jopa rauhoittavaa – saisi luvan höllätä.

Haluan ajatella, että kiitos Norppaliven, yli viisi miljoonaa kertaa joku on hellittänyt hetkeksi kiireensä ja luopunut suorittamisesta ja tehokkuudesta edes pariksi minuutiksi.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi