Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Matti
Eve
@EveMatti matti.eve@radiovoima.fi

Esalainen

Vanhemmat eivät ole lapsensa kavereita

Viime viikonloppuna kantautui upea uutinen, kun kolme lahtelaismiestä ja yksi nainen tekivät esimerkillisen hyvän työn. Läntisellä hautausmaalla oli kaadettu yli sata hautakiveä. Nuori nelikko ei jäänyt ihmettelemään vaan lähti talkoisiin nostamaan kivet takaisin riviin. Iso kiitos kuuluu heille. Esimerkillisellä toiminnallaan he osoittivat, että vielä on ­olemassa lähimmäisen rakkautta ja kunnioi­tusta arvoja kohtaan.

Sosiaalinen media on täynnä vihaa vandaaleja kohtaan ja syyllisten etsintä on käynnissä. Ihmisten kiinnostus on ymmärrettävää. Monien huulilla on kysymys, keitä kaatajat ovat. Syylliset jäänevät aikanaan kiinni, mutta nyt olisi rakentavampaa kysyä, miksi he syyllistyivät typeryyteen? Maailma näyttää menevän päivä päivältä hullumpaan suuntaan. Ikään kuin kaikki olisi sallittua.

Olisi aivan liian halpaa väittää, että ihmisten välinpitämättömyys olisi yhteiskunnan vika. Arvot, etiketti ja vanhempien kunnioitus tuntuvat olevan enää vain hatara muisto menneiltä ajoilta. Vanhemmat ihmiset kaipaavat takaisin aikoja, kun kuri ja järjestys olivat vielä muodissa. Ovatko nämä perusarvot todellakin kadonneet?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kiteyttää hyvin tämän päivän ongelman. Hän sanoo, että ”moniin aikuisiin on iskostunut se ajatus, että murrosikä on vaikeaa ja niin se usein onkin. Se ei tarkoita, että vanhempien pitäisi yrittää ymmärtää ja kompata nuorta kaikessa – sellainen on säälittävää. Nuorelle kaverit ja heidän hyväksyntänsä on ­tärkeää, mutta vanhemman tehtävä ei ole olla kaveri”.

Sinkkosen oivaan näkemykseen yhtyvät taatusti myös lasten ja nuorten parissa toimivat opettajat. Kokeneemmat opettajat ovat tämän muutoksen nähneet ja takuulla myös tietävät missä maailma pääsi lipsahtamaan raiteiltaan. Valitettavan monien oppilaiden mielestä parhaat opettajat ovat kavereita ja he, jotka vaativat edes vähäistä kuria ja järjestystä, ovat kusipäitä. Opettajat ovat mahdottoman tehtävän edessä. Koulun tehtävä ei ole kasvattaa, vaan opettaa. Kasvatus kuuluu vanhemmille.

Psykiatri Sinkkosen näkemys herättää kysymyksen, missä vanhempien kasvatusmetodit ovat lähteneet lapasesta. Mikäli äiti tai isä unohtaa oman kasvattajan rooliinsa ja ryhtyy lapsensa kaveriksi, peli on hävitty. Kaveri ei kaveria tuomitse ja kaverit ovat aina samaa mieltä.

Vanhemman rooli on haastava. He kohtaavat taatusti tilanteita, joissa joutuvat sanomaan lapselleen ei. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kurissa ja nuhteessa kasvaneet lapset kärsisivät aikuisena mistään lapsuuden traumoista, päinvastoin. Perinteiset arvot ja säännöt eivät ole mennyttä maailmaa. Terveitä lapsia kasvaa edelleen ympäristössä, missä rajat ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.

Matti Eve
matti.eve@radiovoima.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi