Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Elämän lainalaisuudet 15 minuutissa

Hänen askeleensa olivat kevyet niin kuin on ihmisellä, jonka ei koskaan tarvitse miettiä, onko minulla rahaa tähän. Hänen korkealaatuisen villakangastakkinsa kaulukset hivelivät sileitä kasvoja, joita naiset katsoivat pitkään ohi kulkiessaan. Kasvoja, jotka olivat nähneet 30 vuoden aikana vain hyvää – rakastavat vanhemmat, paljon ystäviä, rahaa harrastuksiin, hyvät paperit koulusta, helposti löytyneitä työpaikkoja ja omistusasunto arvostetulta alueelta.

Ohikiitävän hetken mies tajusi olevansa onnekas. Mutta ajatus katosi pian hänen päästään jalan painaessa tehokkaan luksusauton kaasua, ja hän unohtui kuuntelemaan moottorin hyrinää. Mies ajatteli tyytyväisenä ateriaa, jota tiesi vaimonsa parhaillaan valmistavan. Mies ohitti edessään liian hiljaa ajavan hieman ärtyneenä, luokitteli auton nopeasti halvaksi ranskalaiskipoksi ja painoi kaasua.

Halvan ranskalaisauton ratissa istui mies, jolla oli takakontti täynnä ruokaa. Mies ei uskaltanut ajaa kovin lujaa, sillä hän pelkäsi auton kuluneiden renkaiden tekevän tepposet. Miestä väsytti, hän oli ajanut melkein sata kilometriä sateessa, ja mahassa kurni nälkä. Mutta hänellä oli tehtävä. Hän tiesi, että häntä odotettiin kovasti. Oli paljon muitakin nälkäisiä, jotka piti saada ruokittua.

Mies vilkaisi autonsa bensamittaria. Tankin pohjaa hätyyteltiin taas. Hän puraisi huoltoasemalta ostamaansa lihapiirakkaa ja huomasi olevansa kohta perillä. Siellä he jo seisoivat kulahtaneissa nahkatakeissa ja takavuosien hittiväreissä. Ihmiset, joilla ei ollut tarpeeksi rahaa ruokaan.

Kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki ruokakassit olivat jaettu ja katu oli taas tyhjä. Mies hieraisi leukaansa, jossa oli parin päivän sänki. Hän mietti hetken kotiaan, jossa ei odottanut kukaan.

Sitten puhelin soi, häntä tarvittiin taas. Hän istui autoonsa ja kuunteli, kun Sirkku kertoi huolistaan. Puhelun lopuksi Sirkku sanoi, että hän tiesi firman, josta mies saisi lisää bensaa autoonsa, ilmaiseksi. Sirkku oli soitellut ihmisille ja kysynyt lahjoituksia. Mies katsoi väsyneitä kasvojaan taustapeilistä ja hymyili.

Tämä tarina oli pääosin fiktiota, mutta osittain totta. Olen tavannut työssäni useita ihmisiä, jotka tekevät hyviä tekoja toisille. Mietin, miten ihmeessä he sen tekevät, kun olisi niin paljon helpompaa painaa kaasua ja ajaa ohi. Jäädä lillumaan välinpitämättömyyteen tai sivusta katsomiseen.

En ole ollenkaan varma, saako hyvä tässä maailmassa palkkansa. Jotkut eivät opi läksyään koskaan. Mutta on pysäyttävää nähdä, että osa meistä uskoo nykyistä parempaan maailmaan. Heidän asenteestaan jää jotain kytemään. Aina voi puhua, mutta vasta teot merkitsevät.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X