Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Leila
Mehto
@leilamehto leila.mehto@ess.fi

Esalainen

Miehisen katseen voima ja viehätys

Hän oli tavanomainen keski-ikäinen nainen. Vartalosta oli luettavissa eletty elämä. Vatsan vuosirenkaista näkyi, että siellä sisällä oli kasvatettu kolme vauvaa ja ruuhkavuosien kipuiluun oli tarvittu viiniäkin. Nuorena naisen rintoja oli kuvailtu ylväiksi, nyt edellä mainitut elämän käänteet yhteistyössä painovoiman kanssa olivat jättäneet niihinkin näkyvät jälkensä. Silmien ruskea väri oli haalistunut vuosien vieriessä, ja niiden väliin oli tullut huoliryppy.”

Yhdysvaltalainen kirjoittaja ja podcastin pitäjä Whit Raynolds haastoi pääsiäisen aikaan Twitterissä ihmisiä kuvailemaan itseään, kuten mieskirjailija tekisi. Vastauksia kertyi nopeasti yli 2 000 ja tykkäyksiä monin verroin enemmän.

Olisin itse voinut kirjoittaa haasteeseen yllä olevan vastauksen, mutta en kirjoittanut. Olen äimistynyt.

En uskalla ottaa kantaa järjettömiin mittasuhteisiin paisuneeseen #metoo-kampanjointiin, mutta kirjallisuuden puolesta haluan puhua.

Helsingin Sanomat nosti teeman näyttävästi esiin sivun mittaisessa analyysissa viime perjantaina. Tekstissä käydään läpi miespuolisten kirjailijoiden kuvauksia naisista. Sitaatteihin on poimittu katkelmia, joissa mies kuvailee kaunokirjallisen tekstinsä naista, esimerkiksi tämän rintoja.

Artikkelissa peräänkuulutetaan näkemään ja varsinkin tiedostamaan mieskirjailijoiden miehinen katse (male gaze).

Elokuvista puhuttaessa miehinen katse tarkoittaa sitä, että kamera asettaa yleisön heteroseksuaalisen miehen asemaan, eli näyttää naisen miehen katseen kautta. Kirjallisuudessa miehinen katse kuvaa naista miespuolisen henkilöhahmon silmien läpi.

Helsingin Sanomat on päättänyt paljastaa suomalaisen kirjallisuuden miehisen katseen. Lehti pyytää lukijoita lähettämään esimerkkejä kirjojen yksipuolisesti tai muuten ärsyttävästi kuvatuista henkilöhahmoista.

Haetaanko nyt kohua kohun takia? Jos jonkun suomalaisen mieskirjailijan teoksesta löytyy seksistiseltä vaikuttavia kuvailuja naisromaanihenkilön ulkonäöstä, odotetaanko kirjailijan ripottelevan tuhkaa päälleen ja järjestävän julkisen anteeksipyynnön?

Olen kirjallisuuden ystävä ja maalaisjärkinen ihminen, nainen. En halua menettää kirjojeni värikkäitä henkilökuvauksia. Luen mielelläni tarkkoja luonnehdintoja niin mies- kuin naispuolisten hahmojen ulkonäöstä. Haluan, että kirjat esittelevät minulle vieraita asioita ja paikkoja. Että ne näyttävät minulle maailmaa jonkun muun silmien kautta.

Ollaanko kirjallisuudestakin kieltämässä mielikuvitus?

Jos kirjoissa seikkailisivat sukupuolettomat hahmot tekemässä toisilleen vain kauniita asioita, jotakin katoaisi lopullisesti.

Leila Mehto
leila.mehto@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X