Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Älkää siellä minua onnelliseksi haukkuko

Laturaivoa, liikenneraivoa, markettiraivoa kärrytaidottomien keskellä, mökkinaapuriraivoa, koiravihaa, kissavihaa ja jonotusangstia. Suomalainen osaa polttaa päreensä milloin mistäkin syystä, ja siksi hämmästykseni olikin suuri, kun uutisfoorumit täyttyivät hiljan suomalaisten onnellisuutta toitottaen. Suomi nousi ensimmäistä kertaa YK:n onnellisuusraportin kärkeen, olemme vuoden 2018 onnellisin maa. Syrjäytimme reilusti jopa aina niin positiiviset ruotsalaiset.

Eräs Facebook-kaveri jakoi uutisen aiheesta pilkaten suomalaisia siitä, että he onnistuvat kääntämään tämänkin uutisen negatiiviseksi. Top Gear -ohjelmasta tunnetuksi tullut Jeremy Clarkson kertoi Suomi-kokemuksestaan The Times -lehden kolumnissa sanoen, että Suomi on aggressiivisimpia maita, joissa hän on ollut. ”Kadulla vastaan tulevat ohikulkijat kehottavat sinua usein – täysin ilman syytä – painumaan v***uun.” Pimeääkin on ja hyttysiä. Clarkson ihmettelee, onko asiaa mietitty YK:ssa loppuun asti.

YK:n raportissa onnellisuutta mitattiin kuudella tekijällä: tuloilla, eliniän odotteella, sosiaalisella tuel­la, vapaudella, luottamuksella ja anteliaisuudella. Ja onhan meillä täällä asiat todella hyvin, jos ajatellaan esimerkiksi puhdasta vettä, turvallisuutta, jätehuoltoa ja sitä, että tuskin ehdit ajatella, että onpas hiihtoladulla paljon roskaa, kun latukone hurauttaa paikalle.

Se, mitä YK:ssa ei ymmärretä, on suomalaisuuteen syvälle iskostunut vitutus. Se kumpuaa sieltä Koskelan pelloilla koetusta vääryydestä. Menkää katsomaan Lahden kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla -esitykset. Silloin viimeistään ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Suomalainen olisi epäluuloisuudessaan ja kaunaisuudessaan välillä jopa liikuttava, ellei olisi niin raivostuttava. Mutta kun mielen pohjalla vellovan harmauden ja ankeuden on perinnöksi saanut, sitä on perin vaikea pois karistaa.

Aina välillä törmää näihin, no, iloisiin ihmisiin. Jos tällainen ihminen pölähtää ulkomaailmasta esimerkiksi suojattuun työympäristöön, kokemus on sanalla sanoen karmaiseva. Jo pari päivää (yli)pirteää sirkutusta kuunnel­tuaan ja taukojumppia katseltuaan alkaa miettiä, olisiko käsilaukussa ilmastointiteippiä.

Tuomas Enbuske kirjoitti hiljan Avun blogissa näin: ”Onnea saarnaava, joka kritisoi toisia negatiivisiksi, on siis itse negatiivinen. Jos hän olisi positiivinen, hän ei kritisoisi negatiivisuutta.”

Juuri näin! Suomalainen tykkää elämästään, mutta näyttää sen kummallisella tavalla. Jurottaen, kyräillen, tylyttäen ja välillä rankkaa herjaa heittäen. Suomalaiset nauttivat kahvinsa ja huumorinsa mustina.

Äläkä siinä sirkuta, kohta se tämäkin loppuu.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X