Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Terhi
Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi

Esalainen

Älylaite on huono lapsenvahti

Ihan just. Ihan kohta. Yks pieni juttu vielä. Kuluu minuutteja, vartti, puolituntia – kenties enemmänkin, ja lapsi on yhä kännykällään. Tuttu tilanne monissa perheissä ja varmaan myös aikuisten kesken. Kännykältä on vaikea irrottautua. Se tarjoaa niin monia maailmoja, että aina jossain on jotain kiinnostavaa meneillään.

Älypuhelimissa on paljon hyvää, mutta myös paljon ärsyttävää. Monesti mietin, mitä niiden koukuttava lumo saa aikaan lapsille.

Pari vuotta sitten seurasin lentokoneessa, kun lähellä istunut äiti järjesti viihdykettä yksivuotiaalle. Takarivistä näin, että sylilapsi näytti tyytyväisenä katselevan jotakin. Nousin ylös ja hämmästyin. Lapsi liikutti tottuneesti etusormeaan kännykän ruudulla ja katseli kuvia.

Joskus kohtaa isonkin lapsilauman, joka on oudon hiljaa. Kaikilla on niska kenossa alaspäin ja katse tiukasti ipadissa. Aina ei ole kyse edes lukevista koululaisista, vaan leikki-ikäisistä, jotka on kätevästi vaimennettu pelien lumoihin. Joissakin tilanteissa varmasti kätevää, mutta mitä runsas ruuduntuijotus tekeekään lapsille, joiden pitäisi kehittyä monissa muissakin asioissa kuin sorminäppäryydessä ja nopessa ruutureagoinnissa?

Ikäviä merkkejä on jo näkyvissä. Lasten kanssa työtä tekeviltä kuulee tällaista: lapset eivät jaksa keskittyä kuten ennen. Heidän pinnansa palaa, jollei kännykälle pääse. Heidän on vaikea asettua toisen asemaan: empatia on siis usein kateissa.

Älylaitteella vietetty aika näyttää siis heikentäneen ainakin sosiaalisten taitojen oppimista. Mistä kaikesta muusta lapset jäävät paitsi, selviää joskus vuosikausien päästä, kun diginatiivit ovat aikuisia.

Lisäksi kännyköiden maailmat tarjoavat lapsille valtavan alustan kiusaamiselle, joka pahmillaan leviää laajalle, ennen kuin aikuiset tietävät siitä mitään. Näiden haavojen hoitamiseen menee valtavasti energiaa.

Pitäisikö lasten kännykän käyttöä alkaa rajoittaa? Kyllä, uskotaan ainakin Ranskassa, joka on päättänyt kieltää kännyköiden käytön kouluissa.

Norjassakin on kouluja, joissa oppilaat sijoittavat joka aamu kännykkänsä puiseen kerrostelineeseen ja ottavat ne sieltä kotiin lähtiessään. Alussa oppilaat protestoivat, mutta nyt käytäntöä pidetään rentouttavana. Välituntisin on aikaa jutella toisille, kun ei tarvitse olla koko ajan kännykällä.

Mieleeni tulee leirikoulu, jolla olin valvojana muutamia vuosia sitten. Me leirin aikuiset päätimme, että lasten pitää saada mahdollisimman paljon irti Lapin luonnosta ja uusista kokemuksista – ja myös toistensa seurasta. Niinpä keräsimme kännykät talteen ja luovutimme ne haltijoilleen vain sovittuina aikoina muutamaksi tunniksi.

Kukaan kuudesluokkalaisista ei valittanut, ja leiri onnistui mainiosti.

Ehkä me aikuiset olemme usein liian arkoja puuttumaan lasten ”saavutettuihin etuihin”.

Yhteisiä pelisääntöjä ja rajoituksia kannattaisi kyllä miettiä. Eihän edes ulkomaanmatkoilla pääse enää pakoon some-elämää, kun joka kulmalla on tarjolla ilmainen wifi.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X