Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Kitupiikin ansa - valinta rahojen ja kasvojen menettämisen välillä

Joskus tulee mieleen, että olisi mukava juoda oikein hyvää viiniä. Toisaalta olen luonteeltani hiukan saita. Yli 12 euroa punkkupullosta tekee jo kovasti kipeää.

Kun taannoiseen Amerikan-matkaan järjestyi pistäytyminen Kaliforniaan Napan viinilaaksoon, näin tilaisuuteni tulleen. Napassa on viinitiloja vieri vieressä, ja niistä lähes jokainen tarjoaa maistiaisia: kuusi vapaavalintaista tilkkasta 15 dollarilla. Siinäpä kitupiikin tilaisuus päästä halvalla kiinni laatuviineihin.

Maistiaistilaisuutta luotsaava herra Randy lorauttaa ensimmäisen valkkarin suurieleisesti lasiini ja kertoo, että Vittorio Sattui myy kaikki viininsä suoraan tilalta. Jälleenmyyjiä ei tarvitse kumarrella, sillä vieressä on San Franciscon teknokupla. Se puskee Napaan varakkaita hipstereitä, joilla on kova tarve päteä viineillään.

Randy kysyy kohteliaasti, mistä olen kotoisin. Sen kuultuaan hän puhkeaa kertomaan seikkailuistaan Lapissa Alkon kelohonkahuviloilla. Amerikkalaisilla oli kuulemma joskus hinkua viedä meikäläinen karpalovotka USA:n markkinoille, mutta valitettavasti Alkolta ei löytynyt paria miljoonaa pätäkkää mainoskampanjaan.

Nyökyttelen liikuttavalle tarinalle ja hujautan chardonnay’n huiviin. Oikein on suunmukaista. Jotta saisin 15 dollarilleni maksimaalisesti vastinetta, olen tietysti ruksinut parinkymmenen viinin maistelulistalta ne kalleimmat (ja yhden hieman edullisemman, jotta en paljastuisi opportunistiksi).

Vieressäni istuva ohiolainen pariskunta on päässyt jo pinot noiriin, enkä minä aio jäädä huonommaksi. Tyrskähtelen mielihyvästä suutuntumaa hakiessani: tämä herkku se maksaa yli neljäkymppiä pullo.

Näin jatketaan. Rypälelajit, tanniinit ja vaikeat nimet suhisevat suussani ja pian myös päässäni. Randy kiertää pulloineen ahkerasti ympäri neliöksi muotoiltua baaritiskiä. Kuusi viiniä menee hujauksessa, eikä kyyppari lainkaan huomaa kaataneensa minulle yhtä kierrosta liikaa, ti-hi-hii.

Viimeisen viinin siemaistuani kiittelen vielä kerran ja arvelen hiljaa itsekseni, että vaimo saa kyllä hoitaa loppupäivän ajamiset. Sitten Randy alkaa puuhata tilauslomakkeiden kanssa. Vieressäni ohiolaiset näkyvät tilaavan laatikoittain. Että mitäkös ja montakos suomalaisherralle laitetaan?

Tajuan joutuneeni osaksi katalan kapitalistin ovelaa markkinointia. Ohiolaisten ja mukavan atmosfäärin siivittämänä olen juuri kehunut V. Sattuin poskettoman kalliit litkut maasta taivaaseen, enkä todellakaan enää kehtaa sanoa, että Alkosta saa kyllä kympillä aivan yhtä hyviä.

On siis tehtävä valinta rahojen ja kasvojen menettämisen välillä. Pyrin kultaiselle keskitielle ja ilmoitan ottavani yhden pullon ”sitä cabernet’a”. Niitä on maisteltu kaksi, parinkympin ”pöytäviini” ja 48 dollarin vintage-pullo. Randy kääräisee tietysti pakettiin sen kalliimman, koska olen jo osoittanut olevani todellisten laatuviinien ystävä.

Nyt on sitten pirun kallis cabernet eräänkin kitupiikin keittiönkaapin päällä. Odotan jo malttamattomasti sitä päivää, jolloin elämäni muuttuu tarpeeksi kallisarvoiseksi sen juomiseen.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi