Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Vuosien koulutus ei merkitse mitään, jos työt loppuvat

Johan tässä onkin jauhettu mindfulnessista, vihreästä teestä, perhearvoista ja downshiftaamisesta. Jo riittää pehmoilu, nyt pitää saada Suomi kuntoon!

Professori Vesa Puttonen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta kirjoitti hiljan Helsingin Sanomissa, ettei Suomella ole enää varaa etsiä työttömille vain koulutusta vastaavaa työtä. ”Tohtorin pitää mennä muihin töihin ja alkaa pikkuhiljaa maksaa yhteis­kunnalle takaisin koulutuksensa ­aiheuttamia kuluja”, Puttonen kirjoitti.

Hänen mielestään ihmisen pitää olla valmis muuttamaan työn perässä sinne, missä töitä on.

Toisin sanoen, jos olisin työtön, minun pitäisi sivuuttaa se tosiasia, että käytin kuusi vuotta elämästäni opiskeluun ja että olen tietyn ammatin harjoittaja. Kukahan minut palkkaisi ilman koulutusta esimerkiksi hitsaajaksi, joista on kova pula? Kuka maksaisi koulutukseni hitsaajaksi? Entä jos puolisoni ei saa uudelta paikkakunnalta töitä? Miten lapsi sopeutuu uuteen kouluun tai päiväkotiin? Puttosen mielestä inhimilliset arvot on ilmeisesti uhrattava työnhaun alttarille.

Kun lukee ammatinvaihtajien tarinoita lehdistä, kaikki kuulostaa hyvin helpolta. Mutta olen hämmentynyt – kuinka monta joogaohjaajaa, personal traineria, life coachia tai sisustuskauppaa Suomeen oikeasti mahtuu?

Vähemmän saa lukea siitä, kuinka toisen vanhemman opiskelu kuormittaa perheen taloutta ja pariskunnan keskinäisiä välejä. Tai miten väsynyt on hän, joka herää joka arkiaamu viideltä ehtiäkseen töihin toiselle paikkakunnalle. Siinä ei työpäivän jälkeen ole paljon paukkuja esimerkiksi omiin harrastuksiin ja kaiken varalta uudelleenkouluttautumiseen.

Ja mistä työntekijäpolo tai työtön tietää, mille alalle kannattaa kouluttautua? Suhdanteet vaihtuvat niin nopeasti, että tänä päivänä kuuma ammatti saattaa kouristella rahapulassa jo siinä vaiheessa, kun saa oppilaitoksesta paperit kouraan.

On myös työnantajan etu, että työntekijä viihtyy työssään. Uuden työntekijän perehdytys vie aikaa (ja siten rahaa). Jos maisteri turhautuu työssä, joka ei vastaa koulutusta ja ottaa loparit, kukaan ei voita. Autonkuljettajaksi kouluttautunutta tuskin kiinnostaa istua toimistotyössä kello 8–16. Aika typerältä tuntuisi sekin, että opettaja pantaisiin töihin rakennustyömaalle tai graafikko varastolle hedelmiä pakkaamaan.

Ihminen, joka on hankkinut tietyn ammatin, saattaa tuntea jopa ammattiylpeyttä. Jos ylpeys survotaan tehokkuuden nimissä lyttyyn, saadaan aikaan tyytymättömyyttä, joka voi tulla kalliimmaksi kuin Puttonen uskookaan.

Meidän on pakko hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät vain saa töitä, koska sopivia töitä ei enää ole. Ja se, että osa ihmisistä ei ole työkykyisiä. Uskon, että näillä ihmisillä olevaa tietotaitoa opitaan ajan kanssa hyödyntämään jollain tavalla. Jotta siinä onnistutaan, te-palveluihin pitää palkata lisää väkeä kartoittamaan listoilla olevien osaamista tai ostaa tällainen palvelu rekrytointiyrityksiltä. Noin alkajaisiksi.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X