Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Jukka
Airo
jukka.airo@ess.fi

Esalainen

Olkoon se sitten sisällissota - asiasta ei ole saavutettu sadassa vuodessa kansallista yhteisymmärrystä

Yksi monista suosikeistani verrattoman humoristin Veikko Huovisen laajassa tuotannossa on lyhyt erikoinen Hankalat illalliset vuodelta 1976. Tarinan kertoja Stuart Pääkkönen on suuren firman PR-mies. Nykyään kai sanottaisiin lobbari.

Pääkkönen kutsuu yhtiön hulppeaan kerhotilaan joukon tärkeitä vaikuttajia. Illallispöydässä törmätään yllättäviin vaikeuksiin. Yhtiön laajasta viinivalikoimasta ei löydy tuotetta, jonka vieraat voisivat yksimielisesti hyväksyä.

Rotuerottelupolitiikka estää paria toimittajaa nauttimasta eteläafrikkalaista punaviiniä. Itänaapurimme imperialistiset synnit saavat joukossa olevan karjalaisevakon kieltäytymään jyrkästi neuvosto-Mukuzanista. Muuan professori äityy pitämään palopuheen Ranskan harjoittamaa siirtomaiden riistoa ja ydinkokeita vastaan, kun puhe kääntyy burgundilaiseen laatujuomaan.

Vastustusta kohtaavat eri syistä myös portugalilaiset, turkkilaiset, jugoslavialaiset ja espanjalaiset vaihtoehdot. Ja kun pääruoaksi ajateltu poronpaistikin saa osakseen jyrkän vastalauseen poromiesten liiallisen metsästysinnon vuoksi, Pääkkönen päätyy ehdottamaan varovasti, josko vieraille kelpaisi ateria hänen vanhan isänsä omakätisesti valmistamista raaka-aineista.

Tätä nöyrää pyyntöä kohtaan ei yksikään vieraista esitä vastalauseita, ja seurue ryhtyy hartaan hiljaisuuden vallitessa nauttimaan heille loihdittua sakeaa talkkunapuuroa, huuhdellen suunsa lähdevedellä.

Huovisen kertomus palaa mieleeni aina, kun puheeksi tulee, millä nimellä Suomessa vuonna 1918 käytyä traagista sotaa olisi soveliainta kutsua.

Sata vuotta ei ole ollut tarpeeksi pitkä aika, jotta asiasta olisi saavutettu kansallinen yhteisymmärrys. Jokainen vaihtoehto on ennen pitkää värittynyt siinä määrin ideologisesti, että osa kansasta on alkanut sitä hylkiä.

Kuvaava esimerkki on uunituore. Presidentti Sauli Niinistö korosti uudenvuodenpuheessaan vuoden 1918 muiston opettavan, että meidän on osattava kunnioittaa toistemme mielipiteitä, vaikka itse olisimme eri mieltä.

Eipä aikaakaan, kun puheesta sikisi riita korkealla poliittisella tasolla. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) mielestä presidentti antoi luvan puhua myös vapaussodasta. Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) älähti, ettei kenenkään, ei varsinkaan valtioneuvoston jäsenen ja vähiten Niinistön aatetaustalla, ole suotuisaa käyttää kyseistä nimitystä, ”koska se ei edistä sovintohenkeä”.

Hollolan punaisten riveissä 1918 sotinut esi-isäni muisteli lapsuudessani kapinan aikoja. Kouluvuosinani totuin puhumaan kansalaissodasta, jota vielä 1970- ja 80-luvulla pidettiin puolueettomana terminä.

Enää se ei sitä jostain syystä ole, vaan sen on syrjäyttänyt neutraalina muotona sisällissota, jota presidenttikin käytti puheessaan. Samoin taidan ruveta tekemään minäkin. Ainakin niin pitkään, kunnes jokin aatesuunta maustaa sisällissodankin niin kitkeräksi termiksi, että muiden on mahdotonta sitä makustella.

Jukka Airo
jukka.airo@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X