Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Terhi
Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi

Esalainen

Niin paljon ihanaa mahtuu vanhemmuuteen - ei pelottavaa, synkkää ja rasittavaa

Vuosi vaihtui. Mediassa kerrattiin suuria tapahtumia: politiikkaa, taloutta, sotia ja sopimuksia.

Tyypillisen uutisvirran jalkoihin jäi ainakin minun tunteisiini vedonnut joulukuinen juttu Väestöliiton perhebarometrista. Siinä selvitettiin syitä lastenhankinnan lykkäämiselle. Tuntui hätkähdyttävältä lukea, kuinka vastaajat näkivät vanhemmuuden: pelottavana, rasittavana ja synkkänä. Lapset vievät rahat ja oman ajan, uuvuttavat. Ei siis ihme, jos lapsia syntyy nyt yhtä vähän kuin nälkävuosina.

Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että media välittää kurjaa kuvaa vanhemmuudesta ja ruuhkavuosista. Käännän nyt kurssia omasta puolestani. Niin paljon ihanaa mahtuu vanhemmuuteen.

Jo lapsen syntymä tuntuu käsittämättömältä ihmeeltä. On uskomatonta, että on saanut aikaan pienen ihmisen. Kun kävelet tuttua tietä lapsi kainalossa tai vaunuja lykkien, kaikki näyttää ja tuntuu erilaiselta, hienommalta. Asioita voi nyt esitellä jälkikasvulleen – vaikka hän vielä uinuisikin kantorepussa.

Kun lapsi noin kuukauden ikäisenä hymyilee ensimmäisen kerran, tuntuu kuin maailman kaikki lottovoitot jaettaisiin vanhemmalle. Pienen ihmisen hymy ja nauru ovat uskomattoman valloittavia. Ja niitä hän jakaa usein, vaikka välillä protestoisikin jostakin.

Pieni ihminen oppii käsittämättömän paljon ja nopeasti. Tämän seuraaminen on mahtavaa, vaikka takana olisikin huonosti nukuttu yö. Melkein joka päivä tapahtuu jotakin uutta ja mielenkiintoista. Lapsi nauttii uusista taidoistaan ja haluaa oppia lisää – vaikka tuhannen harjoituskerran avulla. Lapsi luo ilmapiirin, jossa mennään eteenpäin eikä jäädä murehtimaan turhia.

Kun oppii tuntemaan lapsensa persoonan, on mukavaa tuottaa hänelle iloisia yllätyksiä – vaikka häntä joskus pitää kasvattaa myös pettymyksiin ja hankaliin asioihin. Siinä missä lapsi oppii elämästä, vanhempikin oppii – eri tavalla ja asioita, joista ei tiennyt mitään ennen vanhemmaksi tuloa. Tässä on yksi vanhemmuuden huippujuttu: se on täynnä yllätyksiä, joista suurin osa on aina positiivisia.

Lue myös: "Olisit hyvä äiti, lähdetäänkö tekemään lapsia?" – Harva mies käyttää sanaa vauvakuume, vaikka halu tulla isäksi olisi vimmainen
 

En olisi ikinä ennen äidiksi tuloa tiennyt, että kuusivuotias voi yhtäkkiä kaupan kassajonossa kysyä, kuoleeko vaari ennen kuin täti. Luottamuksellinen kysymys esitetään, vaikka hetki sitten on juteltu hedelmistä ostoskorissa. Ei kai elämällä voi olla hienompaa tarkoitusta kuin yrittää vastata lapsen pohdintoihin – vaikka eniten saakin vastata ”missä mun sukkani on” -kysymyksiin.

Kun lapset kasvavat ja etsivät omaa paikkaansa maailmassa, saa vanhempana elää monia jännittäviä hetkiä. On hieno tunne, kun aikuistuva lapsi soittaa ja kertoo kuulumisia, vaikkei mitään järisyttävää olisi tapahtunutkaan.

Jos lapsi pääsee opiskelemaan tai saa työpaikan, riemulla ei ole rajoja: tuntuu paljon paremmalta kuin silloin kauan sitten, kun itse oli samassa tilanteessa.

Vanhemmuus tuo uskomattoman perspektiivin elämään. Vaikka jokin hieno matkusteluelämys jää ehkä väliin, en keksi miten se voisi ohittaa äitinä tai isänä olon. Ne kilpailevat aivan eri sarjoissa.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X