Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Leila
Mehto
@leilamehto leila.mehto@ess.fi

Esalainen

Onneksi joululoma loppuu

Helpotuksen huokaus. Teinien joululoma loppuu tänään.

Pikkukoululaisten vanhemmat puhuvat paljon siitä, miten hankalaa on sovitella aikatauluja, kun itse käy töissä ja lasten loma jatkuu.

Muistan hyvin itsekin. Jos saatavilla ei ollut isovanhempia tai kaveriapua, jatkuva puhelinpäivystys piti valppaana. Saako ottaa jätskiä? Äiti, toi ei anna mun pelata. Monelta sä tuut?

Moni ystävistä samaistui ja kyseli, miten pärjätään.

Teinien vanhempia kohtaan ei tunneta myötätuntoa.

Kysyin kohderyhmään kuuluvilta ystäviltäni, olisiko syytä. Toki itsellänikin on teini-ikäisiä lapsia, mutta koska he ovat aina suloisia kullannuppuja, en voi keksiä esimerkkejä omasta elämästä...

Eli seuraa tosielämän esimerkki siitä, millaista on lomailevien teinien vanhemman elämä.

Heräät aamulla umpiväsyneenä. Raahaudut keittiöön, missä näkyy jälkiä lomalaisten yöllisen huikopalan valmistuksesta. Pakastepizzan laatikko on unohtunut pöydälle ja yksi pizzapala uunipellille lieden päälle. Maitopurkki on tietysti pöydässä. Onneksi ovat muistaneet sammuttaa uunin!

Teet omat aamutoimesi ja siinä ohessa kirjoitat ohjeita päivän varrelle. Mitä ruokaa on varattuna, ja mitä kotihommia olisi syytä tehdä. Sitten töihin.

Aamupäivän aikana ei ole pelkoa siitä, että työsi keskeytyisivät puhelinsoittojen takia. Kotona nukutaan. Jos yrität varmistaa iltaohjelmaan liittyviä yksityiskohtia puhelinsoitolla, luultavasti kukaan ei vastaa. Tai jos vastaa, saat kiukkuisen ärähdyksen: ”Nooh... Miks sä herätit mut?”

Iltapäivällä yksi teineistä soittaa ja valittaa, kun kaapeista ei löydy mitään herkkuja, ja toinen kysyy, mitä ruokaa on. (Vaikka pöydällä on se lappu.)

Kun menet ruokakaupan kautta kädet venyen kotiin, keittiön pöydällä on sekalainen valikoima likaisia astioita. Ei: roskia ei ole viety, eikä tiskikonetta tyhjennetty. (Vaikka pöydällä on se lappu.)

”Mitä meillon ruokana”, kuuluu makuuhuoneesta, missä vetelä otus makaa petaamattomassa sängyssään dataamassa.

Toinen katsoo olkkarissa Netflixistä kovaäänistä toimintaleffaa isolla voluumilla. Lattialla on läjä vaatteita ja avattu sipsipussi – ilmeisesti sen on ehtinyt kaupasta hakemaan, vaikka maito onkin loppu.

Kun keittiö on siivottu, ruoka laitettu ja keittiö siivottu uudelleen, koet ohimenevän vertaistuen hetken, kun luet kaverin Facebook-päivityksen: ”Teinit, nuo kiittämättömyyden ruumiillistumat.”

Illalla työssäkäyvien nukkumaanmenoajan jälkeen vauhti kotona kiihtyy. Yksi menee suihkuun puoliltäöin, ja toinen lähettää ääniviestejä kavereilleen. Muutama kovaääninen keskustelukin käydään. Parin tunnin unien jälkeen kahden maissa heräät siihen, kun leffa on loppunut ja lomalaiset aloittavat omat iltatoimensa. Vai tekeekö joku taas pizzaa?

Kehotan ystäviäni katsomaan peiliin: Ei kai ne lapset opi mitään tekemään, jos ei niiltä sitä vaadi. Kysykää vaikka minulta!

Leila Mehto
leila.mehto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X