Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Sukupuolen piilottaminen tekee elämästä ahtaampaa – seuraava suuttuja lienee jo jonossa

Antaako vähemmistöön kuuluminen oikeuden olla suvaitsematta enemmistöä?

Kirjoitin maaliskuussa kolumnin otsikolla Hankkikaa oikeita ongelmia tai olkaa hiljaa. Otin tekstissäni esiin sen, että mielestäni kaikkia maailman vessankylttejä ei tarvitse trans- ja muunsukupuolisten takia muuttaa (sellaistakin on vaadittu). Tekstini pointti oli se, että sukupuolineutraaliuteen pyrkiminen aina ja kaikkialla on mielestäni mennyt liian pitkälle.

Sähköpostini täyttyi viesteistä, joiden kirjoittajat olivat kanssani samaa mieltä. Twitter-tilinikin täyttyi pian kommenteista. Jostain syystä nimenomaan sosiaalisessa mediassa monet viesteistä menivät henkilökohtaisuuksiin. Yksi ilkeimmistä kommenteista twiitattiin uudelleen vain jokin aika sitten. Sukupuoli ei siis todellakaan ole neutraali asia, vaikka siitä sellaista nykyään kovasti yritetään tehdä.

Sitten maaliskuisen kirjoitukseni erilaisia avauksia sukupuolen piilottamiseksi on tullut aina vain lisää. Tuoreimpia esimerkkejä on keskustelu uusista liikennemerkeistä. Uudistuksella haetaan kuulemma selkeyttä, mutta fakta on, että uudet merkit piilottavat sukupuolen. Eikös se ole ollut mitä parhainta tyttöenergiaa, että tässä maskuliinisessa maailmassa näkyy edes liikennemerkissä tyttö? Ai niin, mutta kun enää ei saisi sanoa tyttö ja poika, vaan lapsi. Toisten mielestä ei pidä sanoa myöskään luottamusmies, vaan luottamushenkilö.

Henkilötunnukset halutaan uudistaa sukupuolettomiksi. Ymmärrän tunnusten uudistamistarpeen, jos tunnukset oikeasti ovat loppumassa. Ja sen, että tunnukset uusitaan – toivottavasti – vain tulevilta kansalaisilta. Mutta jos meillä on Suomessa 400–500 transihmistä – luku perustuu Trasek ry:n kertomiin lukuihin – on järjenvastaista, että julkisuudessa perustellaan isoa muutosta näin pieneen vähemmistöön vedoten.

Lokakuussa sukupuolivähemmistöjen järjestöt julkaisivat tiedotteen, jossa he moittivat uutta nimilakiesitystä etunimen tiukasta sukupuolittamisesta. Että miksi Samin pitää tarkoittaa vain poikaa. No, esimerkiksi siksi, että joku saattaa olla pojan ylpeä äiti tai isä, ja haluaa antaa lapselleen nimenomaan miehisen nimen.

Te kaikkea sukupuolisuutta (meniköhän termi nyt oikein) vastustavat, voisitteko mitenkään hyväksyä meidät, jotka edelleen haluamme olla naisia ja miehiä? Onko ihan mahdotonta elää täällä siten, että kukin saisi ajatella miten haluaa ilman lakien jatkuvaa uudelleenrustaamista? Väitän, että suurimmalle osalle suomalaisista sukupuoli ei ole ongelma näissä edellä mainitsemissani yhteyksissä.

Sukupuolivähemmistöjen edustajat toteavat itsekin samaisessa tiedotteessa, että ”sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvoinen kohtelu on huomioitu lainsäädäntövalmistelussa ja viranomaistyössä pääsääntöisesti koko ajan entistä paremmin.” Se on hyvä se.

Jotenkin vain tuntuu, että ylenpalttinen neutraalisuuteen pyrkiminen tekee elämisestä ahtaampaa eikä avarakatseisempaa.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X