Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Leila
Mehto
@leilamehto leila.mehto@ess.fi

Esalainen

Harmaa pantteri kolaroi

Saimme lukijapalautetta. Asiakas oli pahoittanut mielensä siitä, että lehden onnettomuusuutisessa 70-vuotiasta oli kutsuttu vanhukseksi.

Samaa asiaa kommentoitiin ESS.fi:n nettikeskustelussa. Siellä toivottiin, että kun kieltä muokataan sukupuolineutraaliksi, myös ikänimikkeitä uudistettaisiin. ”Kyse on aina ihmisestä, ja vanhus on sanana sieltä rumimmasta päästä”, lukija arvioi.

Keskustelu ikää määrittelevistä termeistä nousee esiin säännöllisesti.

Taannoin aiheesta haastattelemani Kielitoimiston tutkija arvioi, että vanhus-sanaan ei sisälly mitään pahaa, eikä se ole värittynyt. Sanan välttelyyn ei ole syytä, ellei se tunnu kohteesta loukkaavalta.

Se onkin sitten jo vaikeampi asia. Mistä voi tietää, loukkaantuuko auton alle jäänyt 73-vuotias vanhus-nimityksestä? Entä mikä olisi vaihtoehto?

Uutisessa ikää ei voi toistaa jatkuvasti: ”73-vuotias käveli päin punaista valoa, ja 54-vuotias ajoi hänen päälleen. 73-vuotias loukkaantui ja 54-vuotias sai sakot liikenteen vaarantamisesta.”

Ei hyvä.

Harmaa pantteri käveli päin punaista valoa? Seniori käveli päin punaista valoa? Ikäihminen?

Ja jos päälle ajajaa ei saa sanoa keski-ikäiseksi, niin mikä hän sitten on? Nuoresta seuraava? Keskari?

Säännöllisesti keskustellaan siitäkin, minkä ikäistä ihmistä voi kutsua vanhukseksi.

Ratkaisukeskeiset amerikkalaiset ovat korvanneet sanat vanha ja iäkäs sanoilla vanhempi ja iäkkäämpi. Ne vasta oudoilta kalskahtavatkin. Vanhempi kuin vanha vai?

Suomessa on harkittu myös lainasanaa englannista eli opalsi (= older people with active life style eli vanhempia, aktiivisen elämäntyylin ihmisiä).

Ongelma lienee siinä, että mielikuvissamme vanhukseen liitetään sanana usein muitakin asioita kuin ikä. Saatetaan ajatella, että vanhus ei voi esimerkiksi hoitaa omia asioitaan. Näin määriteltynä termi kuvaa nykyisin useimmiten vasta yli 85-vuotiaita tai vanhempia.

Kenellekään ei tulisi mieleenkään kuvailla arvostettua 69-vuotiasta tasavallan presidenttiämme vanhukseksi.

En sanoisi niin myöskään omasta, aktiivisesta 77-vuotiaasta äidistäni.

Stakesin entinen pääjohtaja Vappu Taipale on useammassa yhteydessä toivonut sanan vanhus korvaamista sanaparilla vanha ihminen. 73-vuotiaana hän on Ylen haastattelussa todennut olevansa vanha nainen, mutta ei vanhus. Taipaleen mielestä vanha on kaunis suomen kielen sana.

Nyt, kun on itse pakko tunnustautua keski-ikäiseksi, koen, että myös vanhus on kaunis sana. Se kertoo, että ihminen on nähnyt enemmän kuin me nuoremmat. Arvostan.

Olisiko sanojen pohdinnasta aika siirtyä niiden taustalla olevien mielikuvien pöyhimiseen?

Jos nykyään entistä aktiivisempien ja terveempien seniorikansalaisten arvostus kasvaisi, ehkä myös vanhus saisi sanana kunnianpalautuksen.

Leila Mehto
leila.mehto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi