Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Terhi
Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi

Esalainen

Mitä hyötyä oli jättää numerot pois koulutodistuksista? Uudistus ei houkuttele asettamaan tavoitteita

Tällä viikolla täytyy taas silmäillä, että koululaisen reppu, penaali ja varusteet ovat kunnossa. Ennen ensimmäistä koulupäivää on hyvä sujauttaa reppuun valmiiksi myös vanhemman allekirjoittama kevättodistus, jos sellaisen on saanut näytille.

Kuulun niihin onnekkaisiin vanhempiin, jotka viime keväänäkin saivat katsella perinteistä numerotodistusta. Tämä johtuu siitä, että kuopukseni oli kuudennella luokalla. Vitosta alemmilla luokilla olisi pitänyt tyytyä sanalliseen palautteeseen ja arviointikeskusteluihin.

Numerotodistuksista luopuminen on osa peruskoulun uutta opetussuunnitelmaa – lain mukaan numeroita täytyy antaa ensimmäisen kerran vasta kahdeksannella luokalla eli silloin kun lapsoset täyttävät 15 vuotta.

Onneksi kunnat saavat tehdä omiakin päätöksiä arviointikäytännöistä. Lahdessa ei tarvitse odottaa numeroita kahdeksannelle, niitä saa siis jo kuudennella luokalla.

Arviointikeskustelujen ja vuorovaikutuksen lisääminen on mahtavaa, mutta en ymmärrä, mitä hyötyä oli jättää numerot pois. Jotkut sanovat, että numerot eivät kerro mitään, eikä pidä opiskella vain niitä varten.

Mutta mitä vikaa on lukemisessa, jos on asettanut tavoitteeksi korottaa vaikka englannin numeron seiskasta kasiin? Opettajan kanssa voi keskustella, mitä kahdeksikon osaaminen tarkoittaa. Pienellekin koululaiselle voi olla hyödyllistä miettiä, miten tavoitteisiin päästään.

Kun numeroita ei anneta, syntyykö tavoitteita? Mistä haetaan motivaatiota? Jututin viime keväänä neljäsluokkalaisia, jotka kaikki olisivat halunneet numeroita todistukseensa. Uudistus vei ne mennessään.

Arviointikeskustelujen ja itsearvioinnin tueksi lapset ja aikuiset ovat täyttäneet lomakkeita. Niihin on kirjattu tavoitteita ja kehitysehdotuksia.

Verbaalisesti lahjakasta tällainen ei stressaa, mutta moni on varmasti hikoillut ja ihmetellyt, mitä ihmettä papereihin pitäisi kirjoittaa. Ja onko niillä mitään merkitystä: kaivetaanko lomakkeet esiin seuraavalla keskustelukerralla vertailua ja uudelleenarviointia varten?

Pelkään, että tämäkin uudistus kohtelee kurjimmin niitä, joiden vanhemmat eivät jaksa miettiä ja muotoilla tavoitteita kehityskeskusteluissa, eivätkä jaksa tai ehdi tulla koululle keskustelemaan. Hekin voisivat ymmärtää numerokieltä: jos lapsi saa nelosen tai vitosen, hän tarvitsee apua. Jos numerot yhtäkkiä romahtavat, jotain on tapahduttava.

Numerottomuus sopii tietysti nykyisen koulumaailman kauniisiin ideologioihin: lapsia ei vertailla keskenään, ja erityisoppilaat voivat aivan hyvin opiskella tavallisessa luokassa.

Pisa-tulokset ovat viime vuosina laskeneet. Mikähän on tilanne parin vuoden kuluttua?

Toivottavasti numerot korvanneissa keskusteluissa on muotoiltu hyviä tavoitteita, jotka kannustavat yrittämään. Toivottavasti opettajat jaksavat ja ehtivät antaa palautetta – arvioida oppilaita – jatkuvasti, niin kuin uusi opetussuunnitelma olettaa.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X