Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Mervi
Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Esalainen

Koirakolumnistin viimeinen viesti: Rapsua ja terapiaa, sateenkaaren tuolla puolen

Eikka tarkkaili kakun kypsymistä vuonna 2009. Kuva: Katja Luoma

Kun lehti painettiin isolle paperille, moni luki Koirakolumnisti Eikan ajatuksia sen omalta kolumnipalstalta. Moni on myös kysynyt, mitä Eikalle kuuluu, koska kirjoituksia ei ole näkynyt. Kolumni jäi pois, kun lehden rakennetta muutettiin siirryttäessä tabloidikokoon.

Eikka pyysi minua välittämään vielä kerran kirjoituksensa teille.

”Moi kaikki! Onpa ollut kylmä kevät. Me ollaan Tikrun kanssa käyty metsälenkeillä katsomassa miten kevät etenee ja haukuttu aidan takaa naapurin Elliä ja Emmaa, nyt kun ollaan kaikki oltu taas yhtä aikaa ulkona. Tikru keksi, että osa aitatolpista on talven aikana noussut niin, että aidan ja maan väliin on tullut rako. Kun siihen työntää kääpiöpinserin kuonon ja nostaa, niin pääsee pujahtamaan naapuriin. Onneksi sielläkin on aita, muuten se taas olisi päätynyt Ahtialantielle pysäyttelemään autoja.

Mutta muuten elämä on kulkenut ihan tavallista tahtia. Paitsi kun meillä on käynyt Leidi, pieni pinseri. Sen tahti on kaukana tavallisesta, se ei edes pysähdy. Minä yritin murista sille, että ole nyt hyvä pentu vähän paikoillasi, ja kokeile tätä sohvalla köllöttelyä, mutta ei se uskonut.

Tikru ja Eikka saivat maistaa munkkia vappuna 2015. Kuva: Mirja Hussain

Kirjoittelin teille aika monta vuotta. Se alkoi aika pian sen jälkeen kun olin tullut tähän kotiin. Yritin kirjoitella kuulumisten sekaan vähän asiaa, sillä lailla sohvan selkänojalta tarkkailtuna.

En usko kovaan paasaamiseen enkä ilkeästi sanomiseen, mitä kuulemma teidän ihmisten maailmassa on nyt kovasti. Meidän koirien kesken juttelu on paljon helpompaa, ja ihmiset oppivat myös aika hyvin ymmärtämään, mitä haluamme sanoa.

Minä opetin monta ihmistä. Anna juustoa, rapsuta tuosta, tee syliin tilaa. Vähän tassulla tönin tai kuonolla pökkäsin, aina sain haluamani.

Koirakolumnistit Eikka ja irlanninterrieri Siiri tutustuivat toisiinsa lumileikeissä vuonna 2008. Kuva: Vesa Tapiola

Hoidin kirjoittamisen lisäksi myös terapeutin virkaa. Meillä on vuosien aikana käynyt paljon ihmisiä, ja kaikki ovat saaneet syliinsä minut. Olen esittänyt että tarvitsen rapsua, mutta oikeasti ihmiset ovat tarvinneet syliinsä jotain johon keskittyä ja jota hoivata. Olen saanut rakkautta ja antanut sitä.

Minusta sanotaan, että olen kiltti. Ja ystävällinen ja kiva. Paras Eikkuus. Olen opettanut senkin, ettei koiria tarvitse pelätä. Ja että ihan hyvin voi tehdä vaikka käsillä työtä, vaikka sylissä istuukin kuusi kiloa rakkautta.

Nyt minun pitää sanoa teille että hyvästi jääkää. Olen mennyt toiselle puolelle, sateenkaarisiltaa pitkin, kuten toiset sanovat. Menin Pinjan luokse. Nukahdin omien ihmisten silittäessä minua. Kaikki on hyvin.

Olkaa kilttejä toisillenne ja koirillenne. Ja kissoille kans.

Terveisin Eikka, koirakolumnisti.”

Kuva: Mirja Hussain
Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi