Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Vaihtopenkki

Puuskainen tuuli vie Veikkausliigaa jälleen

"Veikkausliigan sarjajärjestelmä ja ottelumäärä ovat eläneet viimeiset vuosikymmenet kuin levoton taiteilijasielu luomisen puuskaisessa tuulessa. Sitä suurteosta ei vain ole syntynyt."

Näin kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimittaja Kalle Veirto syksyllä 2001. Tuolloin oli päätetty uudistaa Veikkausliigan sarjajärjestelmää sarjajärjestelmän uudistuksen kautta.

Kaudella 2003 pelattiin 14 joukkueen kaksinkertainen sarja, mutta koska kaudella 2001 Veikkausliigassa oli 12 joukkuetta, pelattiin kaudella 2002 ns. "liigakarsintakausi".

Tuolloin 12 joukkuetta pelasivat runkosarjan, jonka yläloppusarjaan selviytyi kahdeksan parasta. Runkosarjan neljä heikoiten sijoittunutta pelasivat Ykkösen neljän parhaiten sijoittuneen kanssa liigakarsinnan. Karsinnan kuusi parasta seuraa saivat paikan Veikkausliigaan kaudelle 2003, ja näin joukkuemäärä hilattiin neljääntoista.

Melkoista säätämistä, mutta ei mitenkään erikoista siihen nähden, että 1990-luvulla Veikkausliigan sarjajärjestelmää oli muutettu peräti kuusi kertaa. Ja kuten Kalle Veirto kirjoitti, levotonta oli ollut jo vuosikymmenten ajan.

Lukuisten sarjajärjestelmämuutosten kautta Suomessa on kattava kuva siitä, miten eri sarjasysteemit toimivat. Esimerkiksi nyt erittäin suurella todennäköisyydellä väistyvä 12 joukkueen kolminkertainen sarja kompastui samaan asiaan kuin aina aiemminkin. Pelejä oli liian paljon.

Veikkausliigan hallituksen hyväksymä ja Palloliiton liittohallituksen päätöstä odottava sarjauudistus saanee sinettinsä aivan lähiaikoina. Ensi kaudella Veikkausliigassa siirryttäneen 12 joukkueen kaksinkertaiseen runkosarjaan ylä- ja alaloppusarjoineen.

Suomalaisella jalkapallollako ei perinteitä? Ja pah! Mikä sen perinteisempää kuin siirtyä 12 joukkueen kolminkertaisesta sarjasta ylä- ja alaloppusarjoihin? Näin on tavattu tehdä ja se on johtanut seuraavaan havaintoon: yleisö ei innostu.


Tämä ei ole ainakaan tarkoituksenhakuista negatiivista jupinaa, vaan perustuu faktoihin jotka ovat luettavissa jalkapallokirjojen sivuilta. Esimerkiksi kaudella 2002, kun viimeksi ylä- ja alaloppusarjat pelattiin, nähtiin melkoinen farssi.

Vain yhdessä yläloppusarjan ottelussa kolmen viimeisen kierroksen aikana ylitettiin 2 000 katsojan raja. Pääkaupunkiseudun paikallisottelu HJK - Allianssi keräsi 3 470 katsojaa. Alle 1 000 katsojan otteluita nähtiin useita ja muun muassa Lahdessa homma lässähti tyystin.

Hiihtostadionilla pelatussa ottelussa FC Lahti–FC Inter paikalla olleista katsojista useampi ehti laskea yleisömäärän itse. Mahtoiko virallinen 460 olla jopa yläkanttiin ilmoitettu? Perinteistä yleisömagneettia HJK:ta paikalle saapui katsomaan sentään 1143 katsojaa.


Nyt tulevaan muutokseen on toki ynnätty lisämauste. Kauden päätteeksi viimeisestä eurocup-paikasta pelataan pudotuspelit, eli mini-cup. Sijojen 4–7 joukkueet pelaavat välierät ja pikkufinaalin, jonka voittaja kohtaa loppuottelussa liigassa kolmanneksi sijoittuneen joukkueen.

Yllätyn positiivisesti, jos mini-cup saa ihmiset ryntäämään katsomoihin. Peilaan ennakko-odotukseni perinteisen Suomen Cupin kautta. Edes sen välierät, varsinkaan loppusyksystä pelattuna, eivät ole suomalaista jalkapalloyleisöä kiinnostaneet.

Hyviä tapahtumia nuo ottelut tulevat varmasti olemaan. Oleellista on kuitenkin ottelujärjestäjän kannalta se, tekeekö ottelun järjestävä seura persnettoa vai ei.

Taloudellisesti tappiollisten otteluiden järjestäminen ei ole kestävää, ja pakkasen puolelle mennään Veikkausliigan otteluissa helposti, koska pääsääntöisesti ollaan vain nipin napin suojan puolella.


Veikkausliiga kiertää edelleen kehää sarjajärjestelmänsä suhteen. Kalle Veirron kuvailema levoton taiteilijasielu on rauhoittunut 1990-luvun hulluista vuosista, mutta polku on sama verkkaisesti kuljettunakin.

Suurteosta etsitään edelleen, ja se on yksi suomalaisen jalkapalloilun suurimmista tragedioista. Eräänlainen päättymätön Odysseuksen retki, jossa purjehditaan harhaan kerta toisensa jälkeen.

Mikäli jollain sarjajärjestelmällä voitaisiin ratkaista ne ongelmat, jotka sen tahdottaisiin ratkaisevan, oltaisiin Suomessa pelattu jo vuosikaudet tuolla autuaalla järjestelmällä. Mutta aina on merkityksettömiä pelejä, liian vähän yleisöä, liikaa tai liian vähän pelejä, eikä europelien myötä Veikkausliigasta puhuta Euroopassa. Näin kertoo historia.

Atte Airo
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Vaihtopenkki

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi