Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Vaihtopenkki

Veikkausliiga on armoton, ja hyvä niin

Vuosien 1963 ja 1964 vaihteessa suomalainen jääkiekko oli vakavan pulman äärellä. Kauan himoitut jääkiekon MM-kisat oli vihdoin saatu Suomen järjestämäksi. Ongelmana oli vain, ettei maasta löytynyt löytynyt yhtäkään jäähallia.

Sellainen oli tarkoitus rakentaa Helsinkiin, Nordenskiöldinkadun varrella sijainneen tekojäästadionin tilalle. Häpeäkseen helsinkiläiset joutuivat kuitenkin vain 13 kuukautta ennen kisojen alkua toteamaan, ettei hallia ehditä saada ajoissa valmiiksi. Kovalla työllä hankittu kisaisännyys oli vaarassa karata muualle.

Tampereella tartuttiin kuitenkin tuumasta toimeen. Paikalliset jääkiekkomiehet näkivät velvollisuuden lisäksi mahdollisuuden, kun he marssivat silloisen kaupunginjohtajan Erkki Lindforsin tykö. Kisat olisi mahdollista saada Tampereelle. Ei tarvittaisi muuta kuin yksi jäähalli.

Ja kun on päättäväisyyttä, niin mikäs yhden hallin rakentaessa. Arkkitehti Jaakko Tähtinen suunnitteli ja riuskat työmiehet rakensivat Hakametsän hallin vain 11 kuukaudessa. Virheitä ja viivästyksiä ei syntynyt ja 6 miljoonaa markkaa maksaneessa jäähallissa pelattiin kaikki vuoden 1965 MM-kisojen A-sarjan ottelut.

Sekä yleisötapahtumana että taloudellisesti Suomen ensimmäiset MM-kotikisat olivat menestys. Kisojen merkitys suomalaiselle jääkiekolle oli valtava. Lajiin ryhdyttiin sijoittamaan aiempaa enemmän rahaa ja halleja alkoi valmistua ympäri Suomen.

Kaudella 1973-1974 pääsarjakauden kaikki ottelut pystyttiin pelaamaan halleissa. Suomalaisen jääkiekon uuden ajan ajanlasku alkoi Hakametsästä

Rohkea ja aggressiivinen päätösten teko vei suomalaista jääkiekkoa eteenpäin aikanaan ja teki siitä Suomen seuratuimman yleisölajin. Samankaltaista rohkeutta on ollut havaittavissa suomalaisen jalkapallon osalta 2010-luvulla.

Olosuhteiden kehittäminen on ollut teemana käytännössä kaikilla liigapaikkakunnilla siitä lähtien, kun Veikkausliiga siirtyi 12 joukkueen kolminkertaiseen sarjaan kaudelle 2011. Ottelutahti ja ottelusiirtojen hankaloituminen entisestään asetti olosuhdevaatimukset uudelle tasolle.

Jalkapalloväen kova ratkaisu luoda uusi epäreiluksikin moitittu kolminkertainen sarjajärjestelmä ja verrattain tiivis ottelutahti herättävät arvostelua vielä tänä päivänäkin. Alkaneen kauden useat evakkokotiottelut kiinnostivat ja herättivät huomiota ulkomaisia medioita myöten.

Siinä missä oli mielenkiintoinen tempaus, että imatralaisen pesäpallojoukkueen kotiottelu viedään Espanjan aurinkorannoille, niin tamperelaisen jalkapallojoukkueen pakon edessä pelattu kotiavaus Helsingissä tuntui lähinnä päättömältä.

Merkittäviä taloudellisia menetyksiä aiheuttanut evakkokäsky tuntui melko ankaralta ja armottomalta seuralle, jolle Tampereen kaupunki on jo luvannut uuden 6 500 henkeä vetävän ja ympäri vuoden toimintakuntoisen stadionin. Rakennusaikataulu ei vain ole ollut aivan yhtä tehokas kuin Hakametsän hallin kohdalla aikanaan oli.

Tampereen Ilves ei suinkaan ole ainut seura, jonka kannattajat joutuivat kauden alussa hyppäämään fanibussiin matkatessaan kotiotteluun. Sama kohtalo koettiin Turussa ja Kemissä, joista jälkimmäisessä kannattajille on vielä tiedossa useita kotipelimatkoja. Valitus tilanteesta on kuitenkin turhaa.

Se miten Suomessa tänä päivänä pelataan on Veikkausliigan seurojen oma päätös. Sarjajärjestelmää ja ottelumäärää voitaisiin muuttaa sellaiseksi, että kausi alkaisi vasta kesän korvilla ja ottelusiirrot olisivat helposti sovitettavissa. Veikkausliigan seurojen edustajien muodostama Veikkausliigan hallitus voisi halutessaan lyödä tällaisen päätöksen pöytään.

Sen sijaan seurat ovat valinneet toisenlaisen tien. Armottoman ja aggressiivisen tien. Väitän että se on ollut juuri sitä mitä suomalainen jalkapallo oli jo pitkään kaivannut. Suurimmalla osalla liigapaikkakuntia seurat ovat löytäneet yhteisen sävelen kaupungin kanssa. Uusien vaatimusten myötä uudistaminen on nähty ainoana tienä ylläpitää pääsarjajoukkue kaupungissa.

Vuodesta 2011 onkin otettu tähän päivään aimo harppaus eteenpäin mitä tulee olosuhteisiin. Ympäri Suomen rakennetut mainiot uuden sukupolven tekonurmet lämmityksineen ja yleisöystävälliset stadionit ovat luomassa uutta pohjaa suomalaiselle pääsarjajalkapallolle.

Kenties tulevaisuudessa 2010-lukua voidaan pitää yhtä merkittävänä ajanjaksona suomalaiselle jalkapallolle, kuin 60- ja 70-luvun hallibuumia voidaan pitää jääkiekolle. Tosin näin lahtelaisesta näkövinkkelistä on todettava, että ihan kaikkien liigapaikkakuntien olosuhteita ei taideta ennättää saada kuntoon 2010-luvun aikana. Aina löytyy joku, joka hukkaisi vaikka MM-kisat.

Atte Airo
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Vaihtopenkki

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi