Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Vaihtopenkki

Miksi Litmanen ei eläköitynyt maajoukkueesta?

"Kokenut ja kolhiintunut, vaan ei lannistunut, konkari hakee seuraa tositarkoituksella. Jos kaipaat kympin miestä, niin tässä hyvä ehdokas. Olen intohimoinen ja liikunnallinen, muutakin kuin vain paikallaan jököttävä patsas. Olethan luotettava ja maanläheinen, mieluiten maajoukkue. Ota yhteyttä, jos kiinnostuit ja kykenet antamaan minulle peliaikaa. Thompsonit ja Houllierit älkää vaivautuko."
- Nimim. Hra 47.

Liipolalaisittain kunnioitettavaan 47 vuoden ikään viime tiistaina ehtinyt Jari Litmanen on tuskin jättänyt edellisen kaltaista seuranhakuilmoitusta senssipalstoille. Mutta luultavasti voisi sen aivan hyvin tehdä.

Pallotaituri Litmasen rakkaus Suomen jalkapallomaajoukkuetta kohtaan ei jäänyt "Litin" uran aikana huomaamatta. Harvinaislaatuisesta lojaalisuudesta kertoi se, että Litmanen parsi itsensä usein kasaan loukkaantumiskierteen keskellä juuri maaotteluiden ajaksi. Oman henkilökohtaisen uransa kannalta Litin olisi kannattanut lopettaa maajoukkueura kolmekymppisenä.

Lue myös: Elämänmittainen, loistelias jalkapalloura - katso kuvakooste Jari Litmasen vaiheista 1980-luvulta tähän päivään
 

Maaottelut olivat Suomen maajoukkueen kautta aikain tärkeimmälle pelaajalle erityisen kuormittavia. Vaikka Litmasen ympärillä oli 2000-luvun alussa

suomalaisittain ennennäkemättömän laadukas pelaajisto, niin sen onnistuminen oli paljolti Litmasen panoksesta kiinni. Maajoukkueen onneksi Litillä olikin kyky venyä äärirajoilleen tärkeissä ja suurissa otteluissa. Tällaisiksi Litmanen jostain syystä luki joka ikisen maaottelun.

Tästä näkökulmasta ajatellen ei olekaan mikään ihme, että näissä peleissä saattoi silloin tällöin käsi murtua tai pää aueta. Ja vaikka Litmanen olisikin selvinnyt maaottelusta ilman diagnosoitua loukkaantumista, niin urheilijan kehon kuormituksen kannalta ne jättivät varmasti aina tuntuvan jälkensä.

Viime aikoina Huuhkajissa on noussut trendiksi jo varsinainen joukkopako. Niklas Moisander, Perparim Hetemaj ja Kari Arkivuo ovat hiljain ilmoittaneet torjuvansa maajoukkuekutsut jatkossa. Jokainen heistä on ollut jo vuosikauden niin sanottuja 90 minuutin miehiä maajoukkueessa.

Suomalaisen jalkapallokansan keskuudessa eläköitymispäätökset maajoukkuetehtävistä ovat saaneet varauksettoman tuen. Siitäkin huolimatta, ettei vahvoja seuraajaehdokkaita ole varsinaisesti jonoksi asti.

Lopettamispäätösten myötä olen tullut viime aikoina ajatelleeksi Litmasta. Olisiko hänenkin tullut lopettaa maajoukkueuransa jo hyvissä ajoin? Kuten sanottua, niin kansainvälistä uraansa ajatellen ehdottomasti. Kenties sitä jopa yleisesti odotettiin. Olihan seuraava Kuningas jo tiedossa, kun pääkaupungin toimittajat rakastuivat Klubin keskikentällä ihastuttaneeseen nuoreen Alexei Eremenkoon.

Litmasen ajatusmaailman oli kuitenkin ilmeisesti iskostunut, että maajoukkueen matkaan lähdetään kun kutsu käy. Taisi Litti joskus jossain haastattelussakin todeta asian niin, että Suomen pelipaidan päälle pukeminen on kunnia josta ei kieltäydytä. Kenties hän tekisi niin vielä tänä päivänäkin, jos kutsu kävisi.

Sellainen on tuo koko kansan herra 47. Todellinen maajoukkuelegenda. Onnittelut hänelle merkkipäivän johdosta!

Atte Airo
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Vaihtopenkki

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi