Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päivi Rämö
Päivi
Rämö
marttaminia@luukku.com

Lyyti kaupitteli itseään kahdella eurolla, joten piilotin sen kassiin kaiken alle myötähäpeästä punastuen

Äskettäin liityin vanhuuseläkeläisten kunnialliseen joukkoon. Työvuosia oli kertynyt neljäkymmentäneljä. Ei ihme, että jonakin ensimmäisten joutopäivieni öinä olin vielä vastaavinani puhelintiedusteluun.

– Onkos totta, että rakennusmääräykset sanoo siltapaa, että huushollin kaikki ikkunat tarttee muuttaa pyöreiksi? kysyi kälpäkkä ikämiehen ääni.

– Tuota… Missä te asutte?

– Hollannissa, äijä vastasi. Heräsin, ja vaikkei kello ollut vielä kuuttakaan, nousin virkkuna jalkeille. Mikä päivä? Torstai! Lyyti-päivä! Ei olekaan, minähän lakkautin Lyytin tilauksen! Tulojen pienentyessä karsitaan lehti-tilauksia! Itkenkö? En!

Olen lukenut akkainlehti Lyytiä (nimi muutettu) noin viisikymmentä vuotta. Se tuli ensin äidilleni, sitten tilasin sen omaan kotiini.

Eihän se ehkä ole parhain ja viisain naisille suunnattu lehti, mutta se on aina osannut olla minulle mieleen.

Siinä on kiinnostavia haastatteluja ja asia-artikkeleita, sopivasti muotia ja mainoksia, järjenjuoksulleni sopiva ristikko, hyviä lupaava horos-kooppi ja seurapiiripalstakin. (Horoskooppeihin lakkasin tosin uskomasta niinä vuosina, kun kirjoittelin itse niitä paikallislehteen, mutta eihän se estä minua lukemasta niitä.)

Seurapiirisivut sen sijaan alkoivat olla nopeasti selailtuja.

Viime aikoina lakkasin tunnistamasta uusia julkkiksia. Ykskaks aukeamalla poseerasivat oudot iskelmälaulajat ja tosi-TV-tähdet. Koska katsoin televisiosta vain elokuvia, nuo ihmiset olivat minulle vieraita. Ollen näkemykseltäni jähmeä minusta on koomista, että ihmisestä tulee tähti, kun hän kaataa kannullisen piimää päähänsä suorassa lähetyksessä.

En tunnista nimeltä saati ääneltä näitä uudehkoja populaarimusiikin tähtiä. Radioni on aina Ylen Ykkösellä, jossa Dannykin on nuorisomusiikkia. Maksan Yle-veroni ilomielin, kunhan minun ei vastineeksi tarvitse kuunnella vikiseviä laulajia, joiden sisäänhenkäykset kuulostavat vuotavalta pyöränkumilta.

Viikonlopun yli elely ilman Lyytiä oli silti kuin varpaankärjillä seisomista.

Maanantaina hain kirjastosta pari romaania ja kokeilin samalla, miten ergonomisia lukusalin tuolit ovat. Tuore Lyyti sattui odottamaan lehtihyllyssä huomiotani. Istuin sen kanssa mukavan tuokion. Luin kiinnostavimmat jutut, en koskenut ristikkoon enkä uskonut horoskooppiin, joka lupasi kiireisiä työpäiviä.

Lyyti rohmusi vapaa-ajastani vajaan puolituntisen. Tämä toistuu, vannoin mielessäni. En enää anna sen järsiä minulta tuntikausia, jotka sopii käyttää pölyjen pyyhkimiseen.

Päätökseni piti, kunnes viikon lopulla ilmestynyt uusi Lyyti kaupitteli itseään kahdella eurolla. Se oli minusta niin surkean noloa, että maksettuani piilotin sen kassiin kaiken alle ja punastelin myötähäpeästä. Ensi viikolla en kyllä osta.

Kirjoittaja on hollolalainen pakinoitsija. marttaminia@luukku.com

Päivi Rämö
marttaminia@luukku.com
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi