Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päivi Rämö
Päivi
Rämö
marttaminia@luukku.com

Oletteko nähneet sosiaalisessa mediassa keijukaisten ahtereita?

Alkutalven tihkusade ja pimeys olivat pitäneet jouluajatukset kaukana. Niinpä hätkähdin, kun heti kuutamon kirkastuttua kurkistelijatonttu Läylämö Kurkijalka pistäytyi visiitille. Hän pyysi tervehtimisten jälkeen, että pilkkoisin kulhoon porkkanaa ja salaattia.

– Ilman soosia ja mausteita, kiitos.

– Oletko ruvennut vegaaniksi?

– Kurkistapa pihalle.

Kuuraisella nurmella istui jäntevän näköinen jänö. Läylämö kehui, että osa-aikaeläkkeestä luovuttuaan ja psykologiset testit läpäistyään hänelle myönnettiin ratsu alle.

– Mittasivat näet minun sääriluuni. Ne ovat sadassa vuodessa lyhentyneet kaksi tuumaa.

– Sen minä kyllä uskon.

Pilppusin vihanneksia. Kahvinkeitin kurnutti vieraanvaraisesti.

– Enhän vain keskeyttänyt mitään tähdellistä puuhaa? Läylämö huolehti.

– No jaa, ajattelin ottaa muutaman kuvan ahteristani ja ripustaa ne sosiaaliseen mediaan, mutta jääköön huomiseen.

Tonttu puhkesi hekottamaan, enkä minäkään kätkenyt virnistystäni. Läylämö vei rehut jänikselleen yhä hihitellen, ja eläin katseli häntä kummissaan ennen kuin alkoi pupeltaa. Tonttu ja minä asetuimme ravitsemaan itseämme pullakahvilla ja rupattelulla. Läylämö paljasti olleensa kesähelteillä vähän pihkassa erääseen metsänkeijuun, mutta ei siitä sen ihmeempää seurannut.

– Sööttihän tuo mokoma oli, semmoinen ultrakevytrakenteinen hepsankeikka, joka lehahti yölennolle kenen tahansa koiperhosen kanssa, joka hänen runkoaan kehaisi. Jos keijukaiset olisivat somessa, hän olisi kyllä esitellyt siellä persustaan kolmesti päivässä.

– Eivät nämä nykyajan tytönhupakot tiedä, että paljaan takapuolen paljastaminen toisen silmille on aina ollut syvän halveksimisen osoitus. Yhä vain minulla on tuttuja, joiden mielestä on outoa, etten minä ole ollenkaan somessa. Vetoan siihen, että en ole koskaan saanut varhaiskasvatusta enkä siis oikein ymmärrä näitä uusia juttuja.

Säikähdyksissäni läikytin kahvia esiliinalle, kun Läylämö hypähti penkiltä, alkoi venytellä, kieppua ja venkuroida. Kuperkeikankin hän heitti, ennen kuin asettui pöydän ääreen. Hän kahmaisi lisää pullaa ja veti voita sen päälle.

– Nyt tuli istuttua yli yhdeksän minuuttia, oi voi! Sehän tappaa ihmisen ja tontun! Tiedätkö, että on myös vaarallista nukkua yli kahdeksan tunnin yöunia?

– Juu, mutta sitä en tiennyt, että tontutkin suhaavat verkossa.

– Vähän vilkaistaan…Jos siellä lasketellaan silkkaa lööperiä, vastaamme, että puhu sinä, minä pitelen pupujussiasi. Hevostasi, tarkoitan.

Pihalta kuului outoa ääntä. Ratsu potki lipputankoamme niin että se huojui, ja Läylämö kiiruhti kapuamaan jänön selkään.

Täysikuu mulkoili heidän peräänsä suu auki hämmästyksestä. Toivotin sille hauskaa joulunaikaa, mutten nytkään tohtinut ehdottaa sinunkauppoja. Tehköön se aloitteen, kun on sentään minua vanhempi.

Kirjoittaja on hollolalainen pakinoitsija. marttaminia@luukku.com

Päivi Rämö
marttaminia@luukku.com
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi