Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päivi Rämö
Päivi
Rämö
marttaminia@luukku.com

Rosalia-kana oli kiintynyt keinutuoliin ja mustavalkoiseen Åke Lindmaniin

Muuan tuoli oli kulkea kolkannut meillä ees ja taas ja viimein vintille. Se oli epämukava ja klenkka, ja kun joku kyseli hyvin huokeaa tuolia nettikirppiksellä, kauppa ja kyyti sovittiin. Ostaja kehotti käymään lounasaikana.

Ajoin Asikkalaan, astuin autosta ja väistelin kirjavaa kanaa, joka touhusi jaloissani. Mökistä astui pihalle nainen. Hän tervehti minua iloisesti ja komensi:

– Pois tieltä, Rosalia! Tule sinä, vieras, sisälle! Panen paistinpannun ja kahvin tulelle.

Kiitin ja kannoin tuolin tupaan. Kana pyyhälsi ohitseni ja nousi selkänojalle.

Pirjo kertoi valittuja paloja elämästään maalla.

Pian höyrysi rapeareunainen munakas lautasella ja ruisleipä tuoksui. Kanakin pyrki ruokapöytään, mutta emäntä tuuppi sen pihalle.

– Menköön juoruamaan uutiset toisille. Ostan kanoille ikioman tuolin. Tuli kaikenlaista ongelmaa, kun ne istuivat aina keinutuolissa. Kerran joku vanha höpsö oli muninut siihen, enkä huomannut ennen kuin olin istunut päälle!

Myöntelin lepsusti, sillä olin rehellisen nälkäinen ja söin hartaasti. Kahvikupit käsissä teimme sitten paremmin tuttavuutta. Mökin emäntä, Pirjo, oli ripeäliikkeinen ja eloisa nainen, ja hämmästyin, kun hän kertoi olevansa kolmatta vuotta eläkkeellä. Tänne isovanhempien tanhuville hän oli asettunut ja ottanut toissa kesänä muutaman eläkeikäisen kanan seurakseen.

– Vertaistukea, hän naurahti. – Rosalia, Eufemia, Akileija ja Eija ovat aika omintakeisia, Rosalia varsinkin. Opettajavuosina ajattelin, että rauhainen elo kanojen kanssa korjaisi kärähtäneet hermoni, mutta enpä tiedä…Olisi kai pitänyt ottaa koira, joka palvoisi minua ja kierisi maassa, kun käsken. Saahan olla lisää kahvia?

Ojensi kuppini. Pirjo kertoi valittuja paloja elämästään maalla.

– Se pahin syysmyrsky luhisti vanhan kanakopin ihan päreiksi. Ennen kuin sain jonkun rakentamaan uutta, ei kanaressukoille ollut muuta yösijaa kuin tämä mökki. Viritin onkivavasta orrenkorvikkeen ja siivosin kakkoja... Kun uusi kanala valmistui, Eufemia, Akileija ja Eija asettuivat sinne kiltisti, mutta Rosalia oli ehtinyt mieltyä huoneenlämpöön. Nyt se livahtaa tänne vähän päästä. Se pitää vanhoista elokuvistakin. Yksi on muuten juuri alkamassa. Saako Rosalia tulla katsomaan?

Minulle se sopi. Kana tuli kutsusta tuulispäänä ja hyppäsi uuteen aitioonsa tuolin karmille. Filmi oli Kukonlaulusta kukonlauluun, jossa Åke Lindman ajaa traktorilla ja heilastelee kaupungin heitukan kanssa.

Jäin ensin vanhan leffan lumoihin ja sitten suustani kiinni Pirjon kanssa. Rosalia siirtyi keinutuolin pehmusteelle. Annoin sille lempeää vauhtia ja kun napitin pomppaani, kana ilmoitti uuden syntymän ihmeestä.

– Kot, koo-ot.

– Tämä on varmaan sinulle, Pirjo nauroi ja pani käteeni kananlämpöisen munan. Asetin sen penkille myssyni sisään ja ajelin varovasti kotiin miettien moraalista ongelmaa: keitänkö, paistanko vai haudonko kanaksi? Stella? Bella? Eugenie Victoria?

Kirjoittaja on hollolalainen pakinoitsija.

Päivi Rämö
marttaminia@luukku.com
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi