Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päivi Rämö
Päivi
Rämö
marttaminia@luukku.com

Rakastakaa pikkuserkkujanne, ainoat lapset!

Oskari-papallani oli kahdeksan sisarusta, joista useimmat lähtivät maailmalle pula-ajan niukan leivän perään. Väinö ja Ema muuttivat Helsinkiin, Jallu, Aku ja Oskari Lahteen. Einari, joka oli aina eri mieltä muiden kanssa, meni muualle. Artturi ja Olga jäivät Kärkölään.

Suuren sisarusjoukon ilot oli jo nähty, joten he kaikki päättivät olla viisaampia: yksilapsisuudesta tuli tapa ja sukuperinne.

Kun isäni sukua kerääntyi viime talvena hautajaisiin, Pete ehdotti pikkuserkkujen pöydässä, että meidän pitäisi tapailla muutenkin kuin surujuhlissa. Onhan nuorinkin meistä yli viisikymppinen. Tapaillaan, kun vielä jaksetaan!

Pöytäkuntamme yleni riekkumiseen, jota muu saattoväki mulkoili. Hautaan siunattu mies sen sijaan varmaan hymähti hiljaisella tavallaan: hyvä, Pete!

Keskikesällä kokoonnumme Väinön perikunnan huvilalle, me viisi saman sukupolven pikkuserkkua. Mukana on puolisoita, lapsia ja lapsenlapsia: kaksikymmentä kaikkiaan! Hymyillään, halataan ja udellaan: kenen tyttöjä? Onko tämä poju Väinön tyttärentyttärentyttären poika? Heippa, minä olen Metusalem-täti!

Karhunniminen ja -kokoinen Baloo-koira tassuttelee rauhallisen ystävällisenä ja on kaikkien kaveri. Mooses-kissa sen sijaan vain vilkaisee meitä ja etsii hiljaisimman tontinkolkan.

Nyyttikestien ruoka on hyvää, muttei pääasia. Tärkeintä on tavata nämä vanhat ja uudet ystäväsukulaiset.

Minä loistan muutamilla muistoilla, joita isäni kertoili. Sitä en kyllä muista, mikä Olga-tädin ex-miehen etunimi oli. Selvitetään! Miksi Aku-sedän vaimo oli outo? Hän oli uskovainen ja teititteli koulutyttöjäkin!

Entäs Einari, kaljupää? Hän tuli sukujuhliin, jos halusi kinata sisarustensa kanssa. Hän oli suulain riidanhaastaja ja Ema taas notkein mukaan menijä. Veljekset heittäytyivät ilmitappeluun ja jytistivät lattian räsymatot rullalle. Bertta-käly oli ainoa, joka uskalsi mennä väliin ja lopettaa rähinän.

Bertta-täti toi banaaneja, kun vieraili meillä, ja lainasi minulle Kolme muskettisoturia -kirjan. Olga-täti teki ihanaa kotijuustoa. Jallu oli hyvä puuseppä, mutta ryyppäsi niin että näki pikku-ukkoja. Artturi oli tavallinen, mukava mies.

Helle hellii väkeä pihamaalla. Kaksi sukuun naitua Jussia istuu otsaluut vastakkain, eivät riitele vaan rupattelevat. Toisen Jussin mielestä hänen anoppinsa isä, Väinö-vainaa, kulkee ja haahuilee yhä täällä rakkaalla mökillään. Uskon sen, sillä kun oma isäni oli kuolemansairas, hän halusi nousta lämmittämään saunaa. Väinö ja Ema kun olivat kuulemma tulossa.

Jussien pöydästä nousee hento sikarin savu poutataivaalle. Jos sillä suunnalla on koolla ennen eläneitä, nämä nuuhkivat sitä hyvillä mielin ja kannustavat:

– Rakastakaa pikkuserkkujanne, te ainoat lapset! Jakakaa sikarit ja muistot meistä! Eikä sen ole niin väliä, puhutteko hyvää vai pahaa! Kunhan puhutte ja muistatte!

Kirjoittaja on hollolalainen pakinoitsija
Päivi Rämö
marttaminia@luukku.com
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi