Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päivi Rämö

Kolumni: Maistuisivatko hiirenvirnat ja munavelli? Kokeile perinneherkuttelua

Kahviin, jos sitä keitämme, tulee muistaa käyttää vain pieni pala kahvinselvikettä. Kuva: Sami Lettojärvi

Yksi Suomen juhlavuoden 2017 teemoista on ”Syödään yhdessä”. Älkäämme sortuko tarjoamaan jouluruokia vielä pikkujouluissa! On muitakin perinneherkkuja, joilla voimme hemmotella ystäviä. Reseptejä saa selailla vaikkapa vuoden 1927 Kotiruoka-kirjasta.

Olemme säilöneet kesällä hiirenvirnoja ja voimme nyt valmistaa alkuruoan kypsentämällä ne sokerivedessä, höystämällä voilla, suolalla, jauhoilla ja etikalla.

Siltä varalta, että joku kieltäytyy kasviksista, kiehautamme munavellin. Otetaan vehnäjauhoja ja pari litraa maitoa, joita keitetään kymmenen minuuttia ankarasti vispilöiden. Otetaan kuusi munankeltuaista ja kaadetaan maito niiden päälle. Kuumennetaan edelleen kuumeisesti vispilöiden. Saostumisen jälkeen seos maustetaan suolalla. Vatkataan vielä kuusi valkuaista kovaksi vaahdoksi, sokeria sen sekaan ja lusikalla pieniä pallosia velliin. Ihan kuin marenkia!

Siinä olivat alkupalat. Jos pääruoka on kalaa, olemme alkaneet valmistella sitä kolme viikkoa sitten, jolloin päästimme kalat päiviltä pitämällä niitä etikkavedessä. Sitten perkasimme ne, nuijimme, paloittelimme ja panimme kylmään veteen viikoksi. Keitimme tuhkasta, kalkista ja vedestä väkevän lipeän, joka siivilöitynä valutettiin kaloille. Siinä kalat killuivat, kunnes paisuivat hyvin. Sen perään vaihdettiin vettä päivittäin, kunnes kala noin viikon päästä olikin valmista keitettäväksi.

Joukossa lienee joku, jolle kalaruoka ei sovi. Häntä varten olemme saalistaneet metsäjäniksen, jonka nyljemme ja kiehautamme maidossa. Myös sen kylkiluut keitetään maidossa, jolla sitten valelemme lihaa paistumisen aikana. Kypsennämme, kunnes tuntuu murealta.

Paistettu metsokin käy tähän, jollei jänö osu ansaan. Kotiruoassa on yksityiskohtaisesti neuvottu, miten menetellään metson valmistelussa. Sen polvinivelille, kaulanahalle, kivipiiralle ja siiventyngille on ikiomat niksinsä, mutta emme ole avuttomia, koska osaamme lukea.

Jälkiruokaherkuksi teemme tuulihattuja. Sekään ei ole vaikeaa, kunhan mittaamme tarkoin, että niin voita kuin jauhojakin on 212 grammaa. Hatut kypsennetään sopivassa tasaisessa uunilämmössä. Puserramme paperitötterön läpi täytekermavaahdon ja lisäämme jokaiseen mesimarjahilloa. (Emme tietenkään unohtaneet käydä mesimarjassa kesällä.)

Kahviin, jos sitä keitämme, tulee muistaa käyttää vain pieni pala kahvinselvikettä.

Ruokavieraiden poistuttua ja tiskattuamme perintöporsliinit ja -kristallit soodavedessä voimme levätä hetken, ennen kuin ryhdymme hilloamaan appelsiininkuoria. Niitä tarvitsemme pian kakkujen mausteeksi.

Lykkäämme tietysti pikkujouluaterian tuonnemmaksi, jos sisäpiikamme ovat tulenpalavan kiireisiä muiden jouluvalmistelujen kanssa. Hopeiden ja kuparien kiillotus menee aina vähäarvoisempien töiden edelle, tietää tarkka ja taitava taloudenpitäjä.

Kirjoittaja asuu maalla, marttailee lämpimikseen, puhuu työkseen ja kirjoittaa lystikseen.

Päivi Rämö
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi