Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päivi Rämö

Epäsiisti ämmä notkui muotiliikkeissä

Vaateostoksille lähtemisen hinku pureutui niskaani, ja hakeuduin kaupungille naisten vaatehtimoon.

Kerroin etsiväni tummanvihreitä pitkiä housuja, ei farkkuja, vaan ikäiselleni rouvalle käypää mallia ja laatua. Myyjätär kallisti päätään ja nojasi etusormeensa. Toissa vuonna oli syysmallistossa ollut yksi pari tummanvihreitä leidihousuja, mutta sen koommin ei sitä väriä ole esiintynyt. Nyt olisi tätä mustaa ja harmaata ja tummansinistä.

Minä huokaisin niin että tuotteet lepattivat tangoissa. Ihme, että noita värejä riittää vielä myytäväksi, kun arvelen, että kaikki mustat, harmaat ja tummansiniset naisten vaatteet jo asuvat meillä.

Katselin ja sovittelinkin vähän. Koko 44 oli niin ahdas, että napa syleili selkärankaa. Koko 46 liehui väljänä kuin beduiinin kolttu. Kuljin eksyneenä lampaana pitkin liiketilaa ja mää´in harmissani, kunnes lopulta luikahdin kadulle. Vastapäisessä rakennuksessa oli upouusi vaatetusliike. Päätin mennä sinne kyselemään tyhmiä.

Mutta tosisiistiä, hei, on valmiiksi liatut vaatteet!

Putiikissa oli nuorten naisten seurue tutustumassa kesämuotiin. Myyjä esitteli äänekkäästi kesän uutuuksia.

Joo, revittyjä farkkuja ostetaan kyllä aina vain. Nehän ovat siistit ja kivan ilmavat. Ehjät housut on ihan out. Mutta tosisiistiä, hei, on valmiiksi liatut vaatteet! Niistä on jo ollut kuvia Vogyyssä ja Cosmopolitaniassa. Ja - itse asiassa niinku todella! - heille tuli ihan nyt aamulla eka erä suttuvaatteita suoraan Euroopan muodin sydämestä.

Tyttöparvi pelmahti myyjän osoittaman rekin ympärille. Minä menin uteliaisuuttani perässä. Eteemme leväytettiin mustia paitoja valkoisin tuhruin, vaaleanpunaisia puseroita vihrein tuhruin, haisevalla mustalla mönjällä - lakritsaa? - tuhrittu keltapohjainen kukkamekko ja ihanimpana kaikista vitivalkoinen pitkä morsiuspuku. Sen rinnuksessa ja lanteilla oli ison miehen nokisia sormenjälkiä.

- Vaude, miten makeita! Siistejä! Vitsi kun kalliita, mutta kyllä näistä joku pitää saada! Tässä on ihan kuin kissanruokaa ja limuviinaa, se on tosisiisti!

Muistin olevani martta, joten rykäisin ja kysyin, lähtevätkö tahrat pyykissä vai lisätäänkö niihin vain omaa tahravalikoimaa. Juu, tahroille ei kuulemma voitu antaa takuuta, mutta mukaan sai lisämaksusta korjaussarjan: tervaa, pihkaa, huulipunaa ja pikkulapsen puklua oli jo valikoimassa ja lisää tulossa.

Sikasiistiä. Nytpä minä pääsen halvalla karusellihevosen kyytiin! Kotona vain huonekunnan kaapeista tonkimaan traktoriöljyä ja liesimustaa, sipaisu nokea puuhellan pesästä ja ehkä pikantti ripaus ylivuotista mustikkasurvosta.

Lähdin kiireesti ulos putiikista konepestyine ja huolettomasti silitettyine vanhoine vaatteineni. Koska kuulolaitteeni oli uusi ja tehokas, kuulin ihan selvästi, kun nuoren naisen ääni kommentoi habitustani toisille.

- Voi äklö, kuinka epäsiisti ämmä. Mä vaan en haluaisi vanhana tommoseksi.

Kirjoittaja asuu maalla, marttailee lämpimikseen, puhuu työkseen ja kirjoittaa lystikseen.

marttaminia@luukku.com

Päivi Rämö
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi