Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mila Teräs

Kolumni: Teini-ikäisen tyttären sanat havahduttivat – nainen, miten puhut itsestäsi lapsesi kuullen?

Mitä kirjoitat? kysyi tytär.

– No nuortenkirjaa, mutta katsotaan nyt, tuleeko tästä mitään, mutisin työni äärestä.

– Niinhän sä aina sanot.

Ai sanonko?

Tyttären sanat havahduttivat. Vähättelenkö tekemisiäni sivulauseissa? Epäilenkö osaamistani tarpeettomasti?

Jos en itse ole ylpeä tekemisistäni, niin millaista esimerkkiä näytän naisesta, joka on ammattilainen omalla alallaan?
 

Mutinani johtuu pohjimmiltaan siitä, että kirjojen kirjoittaminen on lähtökohtaisesti epävarmaa. En mielelläni puhu kovin paljon kesken olevista töistäni, koska kaikki saattaa muuttua matkan varrella. Haluan myös jättää kaikki vaihtoehdot auki.

Mitään varmuutta kaikkien käsikirjoitusten julkaisusta ei sitä paitsi ole edes kokeneella kirjailijalla. Jokaisen kirjan on erikseen ylitettävä kustannuskynnys ja perusteltava julkaisunsa.
 

Teinityttären äitinä sitä joutuu (rakkaudellisen) kritisoinnin kohteeksi aika usein, kun ”äippä feilaa” milloin missäkin. Välillämme on kuitenkin yhteys, joka kestää kyseenalaistamiset ja kiukutkin. Nyt tyttären eleistä ja kommentista tajusin, ettei äidin pidä vähätellä itseään, koska mitään syytä ei ole.

Oman ulkoisen olemuksen kritisointi on yleistä ja raskasta kuultavaa .

Esiintyvät kirjailijat ja opettajatkin joskus pelkäävät teini-ikäisiä. Ei ole helppoa mennä puhumaan nuorisojoukon eteen, joka kenties keskittyy näyttämään siltä, etteivät aikuisen jutut voisi vähempää kiinnostaa.

Teini-ikäisten kuoren alla on kuitenkin usein paljon viisautta ja herkkyyttä. Monet hehkuttavat suloisia vauvojaan, mutta minusta nämä teinit ne vasta ovatkin – kaikessa tarkkanäköisyydessään – ihan mahtavia!

Tyttärienikin tähden yritän olla menemättä mukaan varsinkin naisille tyypilliseen itsensä vähättelyyn.

Naisten kykyjä etenkin perinteisesti miehisiksi koetuilla aloilla vähätellään liian usein muutenkin. Itsensä pienentämisen sijaan kannattaakin julistaa vaikka, että olenpa muuten oman alani rautainen ammattilainen. Ilmiömäinen insinööri tai vaikka superhyvä siivooja.
 

Kulttuurimme kauneuden ja nuoruuden palvonta lietsoo monissa häpeää. Oman ulkoisen olemuksen kritisointi on yleistä ja raskasta kuultavaa. Paljon useammin olisi hienoa kuulla ihmisiltä, että tunnen itseni vahvaksi ja upeaksi juuri nyt, tässä kohdassa elämää, tällaisena.

Varsinkin äidit asettavat usein muiden tarpeet omiensa edelle. Minultakin on kysytty, miten lapseni suhtautuvat siihen, että heidän äitinsä harrastaa niin paljon kaikenlaista. Vastuu omasta hyvinvoinnistaan on kuitenkin jokaisella, myös äidillä.

On tärkeää kysyä, mikä on minun lepopoukamani arjen keskellä. Mistä saan voimaa?

Maailma, jossa kenenkään ei tarvitse kaikenlaisten kummallisten oletusten vuoksi typistää itseään, on jokaiselle miellyttävämpi paikka.
 

Seuraavan kerran, kun tyttäreni kysyy, mitä kirjoitan, nostan pääni työstäni ja vastaan, että kirjoitan kirjaa. Ilman epäröiviä sivulauseita.

Kirjoittaja on orimattilalainen kirjailija.

Mila Teräs
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mila Teräs

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi