Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mila Teräs

Kuka leipoo mokkapalat koulun myyjäisiin – ja muita kysymyksiä tunkkaisista rooleista

Koska olen äiti, minun olisi hyvä osata pyöräyttää myyntiin kelpaava pellillinen mokkapaloja. Näin ainakin sanattomasti oletetaan, kun koulussa kerätään rahaa lasten retkiin myyjäisillä.

Oikeasti en pidä mokkapaloista, enkä ole koskaan yrittänytkään leipoa niitä. Tähänastisista äitivuosistani olen selvinnyt, kun tarvittavat suklaaneliöt on myyntiin leiponut harjaantuneemman jauhopeukalon omistava mieheni – tai nykyään myös leipomista rakastava esikoistyttäreni.

Teenjuojana en ole edes rutinoitunut kahvinkeittäjä. Onneksi myyjäisiin on aina löytynyt minua kokeneempia kahvintiputtajia.

Usein he ovat olleet nimenomaan äitejä. Myyjäisten sähköisissä suunnitteluketjuissakin isät pysyvät pääasiassa taustalla. Samoin kuin lasten harrastusten viestiryhmissä ja yhteydenpidossa kavereiden vanhempiin. Kuopukseni koulun vanhempainyhdistykseen ei tällä hetkellä kuulu ainoatakaan isää.

Jos olisin isä, minua varmasti harmittaisi pysytellä jatkuvasti taustalla, pelkkänä äänivallattomana apumiehenä.

Vaikka äidit usein ottavatkin hanakasti järjestelyvastuuta lapsiin liittyvissä asioissa, tilaa tulisi antaa enemmän isillekin. Miehet, astukaa esiin! Myyjäisten lisäksi isien kannattaisi näyttää kykynsä esimerkiksi lasten synttärijuhlien tarjoilun suunnittelussa. Ja kaikenlaisessa muussakin lapsiin ja kotiin liittyvässä näkymättömässä metatyössä.

Näin tytöistä ei ainakaan esimerkin voimalla kasvateta kilttejä ja vastuuntuntoisia pikkuäitejä jo päiväkoti-ikäisestä lähtien. Miksi ainoastaan naissukupuolen olisi oltava ahkera, auttavainen, hyväntahtoinen ja empaattinen?

On väärin olettaa, että poikien tunnetaidot eivät ole samalla tasolla tyttöjen kanssa. Sellainen rooli on pojillekin raskas: että he eivät välttämättä aina voi olla remeltämättä ja häiritsemättä koulussa muita, vain koska ovat poikia. Samaan aikaan tyttöjen hyvää käytöstä saatetaan opinahjossa pitää täysin normaalina asiana, josta ei ole syytä antaa erityistä palkintoa tai mainintaa.

Myös koulussa tulisi kiinnittää tasa-arvoon erityistä huomiota. Miksi esimerkiksi yläkoulun liikuntatunneilla tytöt harjoittelevat showtanssin kuvioita samaan aikaan kuin pojat pelaavat enemmän joukkuepelejä? Eikö sen pitäisi näin 2010-luvulla olla juuri päin vastoin – tyttöjä olisi syytä entistä tomerammin tutustuttaa heille vieraampaan jääkiekon maailmaan ja poikia tanssin pariin?

Itsekin joudun näitä sukupuolirooliasioita usein miettimään. Petraamista aina löytyy. Toimiakseni edes hitusen parempana roolimallina tyttärilleni ryhdyin viimein tänä keväänä opettelemaan auton renkaiden vaihtoa. Olin kuvitellut renkaiden kanssa äheltämisen vaativan suuria voimia ja autonasentajatasoista teknistä tietämystä, mutta olin ollut väärässä. Homma osoittautui opittavissa olevaksi asiaksi kenelle vaan viitseliäälle.

Luulen, että mokkapalojen kanssa on ihan sama juttu.

Kirjoittaja on orimattilalainen kirjailija. mila.teras@gmail.com

Mila Teräs
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mila Teräs

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi