Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mila Teräs

Vauvatalkoiden sijaan tarvitsemme lisää varavanhempia

Moni ajattelee, että vanhemmuus on vaikeaa ja aikaa vievää. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Itse en tuoksu pullalta, mutta vanhemmuudessa olen kokenut onnistumisen hetkiä esimerkiksi silloin, kun olemme lasteni kanssa lukeneet yhdessä.

Joskus olen saattanut tuntea itseni jopa fiksuksi ja viileäksi alakoululaiseni seurassa. Asian todellinen laita on kuitenkin vähitellen alkanut valjeta teini-ikäiseni kanssa.

Teinin silmissä saa olla ihan nolo. Enää ei tarvitse yhtään yrittää jotain katu-uskottavuutta. Oman nolouden tajuaminen on oikeastaan hyvin vapauttavaa. Tässä elämänvaiheessa viimeistään on mahdollisuus oppia nauramaan itselleen.

Vanhemmuus on haparoivaa improvisointia jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa.

Vanhemmuuden käsitteen voi myös laajentaa muihinkin kohtaamisiin kuin äidin, isän ja oman lapsen välisiin.

Ihminen voi elämänsä varrella tavata monta henkistä äitiä tai isää. Tai voi olla sellainen itse. Tällainen henkinen vanhempi on ehkä se aikuinen, jonka kannustavat sanat ja teot lapsi muistaa pitkään.

Itsekin olen kohdannut "kirjallisia vanhempia" – itseäni varttuneempia ihmisiä, jotka matkan varrella ovat kannustaneet minua kirjoittajan uralle. Joukossa on myös jo ajat sitten kuolleita kirjailijoita, esikuvia.

Koska syntyvyys Suomessa on laskenut, ainakin juhlapuheissa ihmisiä kannustetaan lastentekoon.

Väkeä kuitenkin maailmassa jo riittää. Huomio kannattaakin nyt kiinnittää siihen, kuinka tätä jo syntynyttä elämää suojellaan.

Varaäitinä tai -isänä voi olla kuka vain – ja usein huomaamattaan hetken onkin esimerkiksi koulussa, harrastuksissa tai kaduilla. Moni lapsi janoaa aikuisen hyväksyvää katsetta. He tarvitsevat ihmismäistä kohtelua maailmassa, jossa kauppakeskusten teinikarkottimet ja lapsivapaat hotellit saavat heidät kuulostamaan lähinnä torakoilta.

Jokainen voi auttaa uutta sukupolvea kasvamaan ja samalla koko maailmaa pyörimään edelleen.

Joku maksaa kassalla puuttuvan pikkusumman lelusta, kun lapsi on lähtenyt yksin säästöineen ostoksille.

Joku menee väliin, kun näkee lasta kiusattavan. Joku taas on erityisen ystävällinen ja auttavainen, kun nuori on ensimmäisessä työpaikassaan.

Perheiden eristyneisyys on lisääntynyt. Lapsella tai nuorella ei välttämättä ole elämässään yhtään läsnä olevaa aikuista. Varamummo tai -pappa voi olla vaikka se, jonka luokse saa mennä kutsumattakin kylään.

Pieninkin teoin on mahdollista vähentää nuorten syrjäytymistä, joka syntyy usein epäluottamuksesta omaan arvoon ja kykyihin.

Nyt keväällä on hyvä aika juhlia kasvua. Ja ehkä suoda ajatus äitienpäivän ja äitien lisäksi muillekin ihmisille, jotka on joskus kohdannut. Ihmisille, jotka ovat omalla tavallaan auttaneet meitä vahvistumaan.

Kirjoittaja on orimattilalainen kirjailija.

Mila Teräs
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mila Teräs

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi