Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mila Teräs

Kolumni: Kosketus on tehokas lääke vähän kaikkeen

Tytär pyytää tekemään letin. Lapsi on tarkka hiuksistaan, mutta tuo harjan, vaikka tietää, etten aina osaa näpertää kovin kummoisia kampauksia.

Letit ovat muotia, eikä ihme. Kaikkien teknisten vempaimien keskellä kaipaamme paitsi käsillä tekemistä, myös toisen ihmisen läheisyyttä.

Kukaan ei kehity normaalisti ilman kosketusta. Vauva-ajan jälkeenkin lapsi kasvaa hyväksyvin kosketuksin yhtä paljon kuin ruoalla. Lempeä kosketus lisää itseluottamusta: olen hyvä tällaisena. Se rauhoittaa epävarmuutta ja kiukkua.

Lapselle ei voi antaa liikaa hellyyttä. Siksi halailun soisi olevan jokapäiväinen tapa. Halataan vaikka ainakin aamulla ennen päivän toimiin lähtemistä ja illalla ennen nukkumaan menoa.

Myös poikien helliminen on tärkeää, sillä miehen rooli on perinteisesti ollut liian kapea ja kova. Isille ja tyttärille on tehty oma lettikirjansakin, mutta miten olisi vaikka isän ja pojan kampauskirja? Ainakin aikuisten miesten on usein ollut vaikeampi koskea toisiaan kuin naisten.

Eteläisissä maissa ihmiset tulevat helposti iholle halauksineen ja poskisuudelmineen.

Suomi kuuluu kosketuskammoisiin maihin, eikä käsitys jäyhistä, etäisyyttä ottavista suomalaisista ole vieläkään pelkkää legendaa.

Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa; nykyään tässäkin maassa on aina vaan helpompaa halata toisia. Ainakin pääkaupungissa suikataan suvereenisti poskisuudelmatkin.

Kosketuksen merkityksestä on silti tärkeä puhua nykyistä enemmän. Maailma on kova, ja koko ajan säästetään käsipareista niin päivähoidossa kuin vanhustenhoidossakin. Robotti ei korvaa ihmisen käsiä, sillä inhimillinen kosketus on ihmisyyden tunnustamista ja sen kunnioittamista.

Toisen ihmisen kosketus lohduttaa, lievittää pelkoa ja stressiä. Rohkaisevaa kosketusta tarvitaan etenkin silloin, kun ihminen on toisten ihmisten varassa esimerkiksi päiväkodissa tai hoitolaitoksessa.

Hyvät kosketusmuistot säilyvät voimavarana pitkään, kuten vaikka turvallisen aikuisen polvella istuminen lapsena.

Sotia seurannut ankara itse pärjäämisen kulttuuri ja kosketuksen puute sen sijaan sairastuttavat. Suomessa on edelleen paljon yksinäisyyttä ja väkivaltaa.

Käsien puolesta kannattaa siis puhua - ja myös käyttää omiaan. Jokaisella on taito rauhoittaa lajitoveri kevyellä hipaisulla käsivarteen, olan rohkaisevalla taputuksella tai käden lempeällä puristuksella. Harva pystyy suuriin tekoihin maailman pelastamiseksi, mutta pieniin kykenee jokainen.

Halaamaan voi opetella, vaikkei itseä olisi juuri lapsuudessa halailtu.

Nuoremmiltaankin oppii monenlaista. Kosketuksen merkitys kiteytyy konkreettisesti esimerkiksi juuri silloin, kun lapsi lähestyy hiusharjan kanssa ja sanoo, että tee nyt vaan se letti: jos siitä ei tule hyvä, niin pistän sitten vaikka lippiksen päähän.

Kirjoittaja on orimattilalainen kirjailija.

Teräs Mila
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mila Teräs

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi