Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Kolumni: Sytytetäänkö pyhäinpäivänä kynttilä äidinkielelle, luku- ja kirjoitustaidon muistolle?

Huomenna on pyhäinpäivä ja marraskuun pimeyteen syttyy lukuisia kynttilöitä. Hiljennymme muistelemaan läheisiä ja ystäviä. Mitä menneet sukupolvet ovat jättäneet meille perinnöksi? Kuinka hyvin olemme vaalineet perintöä?

Ylen artikkelissa todettiin muutamia vuosia sitten, että puheterapeutit ovat huolissaan lasten kielen kehityksestä. Vastaanotolle tulee yhä enemmän kolmevuotiaita, jotka eivät osaa tuottaa puhetta. Toisessa Ylen artikkelissa kerrottiin, että kirjoja lukevan nuoren sanavarastossa on jopa 70 000 sanaa, kun taas nuoren, joka ei lue kirjoja, sanavarastossa on 15 000 sanaa.

Ainoa varasto, jota ei koskaan tarvitse tyhjentää ja siivota on sanavarasto, sitä tulisi täyttää ja rikastuttaa päivittäin. Oma äidinkieli on ihmiselle se väline, jolla hän pystyy olemaan yhteydessä sekä itseensä että toisiin ihmisiin. Kielen rikkaus antaa mahdollisuuden ilmaista täsmällisesti omia aistihavaintoja, tunteita ja ajatuksia. Äidinkielen avulla me voimme kehittyä ihmisinä läpi elämämme, kaikilla elämän osa-alueilla.

Olen joskus pohtinut, voisiko olla mahdollista, että osa lasten ja nuorten käytöshäiriöistä johtuu siitä, että heillä ei yksinkertaisesti ole riittävää sanavarastoa ilmaistakseen itseään. Jos näin on, niin asia on helposti korjattavissa – lukemalla, kirjoittamalla, keskustelemalla ja kuuntelemalla.

Tahdoin ostaa syyslomalla kaksi uutuuskirjaa. Toiveikkaana menin kirjakauppaan. Kirjoja ei ollut saatavilla. Olin lähdössä Turkuun, joten soitin siellä oleviin kirjakauppoihin varatakseni kirjat. Kirjoja ei ollut saatavilla. Kirjastosta kirjat löytyivät, mutta ne olivat varattuja ja jonotusaika oli useita kuukausia. Fyysisen kirjan sijaan löysin toisen etsimistäni uutuuskirjoista netissä toimivasta äänikirjapalvelusta, joten aloin kuunnella kirjaa.

Viimeksi, kun olen tilannut kirjoja netin kautta, tilauksen tulo Helsingistä Lahteen kesti kolmisen viikkoa, toinen kirjapaketti seikkaili nelisen viikkoa Turusta Lahteen. Surkeaa on myös se, että posti ei enää toimita kirjeitä ja paketteja kohtuullisessa ajassa perille.

Kirjojen saatavuus on koko ajan kehnompaa, pitää olla alan harrastaja, että tietää mitä etsii ja mistä ehkä löytää. Kirjastoja lakkautetaan ja määrärahoja supistetaan niin paljon, että se vaikuttaa kirjahankintoihin. Myös koulutusleikkaukset murentavat tasavertaista mahdollisuutta oppia ja olla osallisina yhteiskunnassa. Lukemisen ilo ja into ovat kansalaisilta kateissa.

Tästä kaikesta syytetään internetin luomia rinnakkaisia mahdollisuuksia, sähköisiä nopeita yhteyksiä ja sosiaalista mediaa. Liian ilmeisiä ja helppoja tekosyitä! Jos ei ole luku- ja kirjoitustaitoa, laajaa sanavarastoa ja medianlukutaitoa ei osaa toimia netissäkään. Tulisi enemmän pohtia sitä, minkä tahon tarkoitusperiä palvelee koulutuksen ja sivistyksen rampauttaminen. Ketkä hyötyvät siitä, että meillä on yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole monipuolista lukutaitoa ja laajaa sanavarastoa?

Luin uudelleen Aaro Hellaakosken 1928 ilmestyneen runokokoelman Jääpeili. Isoisäni oli saanut sen lahjaksi isoäidiltäni heti kirjan ilmestyttyä. Isoisäni oli kirjoittanut kansilehden sisäpuolelle: ”Rakkaaltani lahjaksi kauan kaipaamani sielunravintoa.” Huomenna sytytän kiitollisena kynttilän menneille sukupolville, jotka ovat antaneet minulle lahjaksi äidinkielen, koulutuksen ja kirjastolaitoksen.

Lealiisa Kivikari

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lue myös: Pyhäinpäivää vietetään kuolleiden muistoksi
 
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi