Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Kenelle kaupungin keskusta kuuluu?

Suomalaiset venyttelevät itseään kesän jäljiltä ja alkavat hiljalleen varautua tulevaan pimeään vuodenaikaan. Koululaiset ovat palanneet katukuvaan ja toivottavaa on, että autoilijat keskittyvät liikenteeseen, eivätkä esimerkiksi älylaitteen näpräämiseen.

Heinäkuussa olimme lomalla Sardiniassa. Ulkomaanmatkoilla nautin eniten siitä, että saan rauhassa istuskella ja ihmetellä paikkakunnan elämän menoa. Algherossa oli ihastuttavaa havaita, että katukuvassa näkyy eri-ikäisiä ihmisiä ja perheitä yhdessä. Keski-ikää vanhempien ihmisten kohtaamisia ja ajanviettoa oli erityisen mukavaa seurata. Auringon paahtamilla kaduilla keskusteltiin vilkkaasti, luettiin päivän lehtiä ja koirat olivat tietysti mukana, vapaina.

Olen itse lapsesta saakka viettänyt aikaa itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten seurassa. Molemmat mummoni, joista toinen asui lapsuudenkodissani, olivat syntyneet 1900-luvun taitteen molemmin puolin.

Pidän edelleen elämäni suurena rikkautena sitä, että olen saanut oppia asioita tuon aikakauden naisilta. Suomessa on alettu viime vuosina pelätä ikääntymistä, eikä ihme, sillä iäkkäät ihmiset säilötään epäinhimillisiin laitoksiin ja olosuhteisiin.

Yksikään muotokuvien malleista ei ole alle 100-vuotias.

Sardinia kuuluu yhteen viidestä Blue Zone -vyöhykkeestä, jolla ihmiset elävät huomattavasti vanhemmiksi kuin muualla. Kasvispainotteinen terveellinen ruokavalio, hyötyliikunta, hyvät sosiaaliset suhteet ja itselle mielekäs tekeminen mahdollistavat pitkän iän. Sardinian saarella ei esiinny juurikaan esimerkiksi dementiaa. Ja rohkenen väittää, että ihmisiä ei pelotella päivittäisillä syöpäuutisilla, masennus- ja selviytymistarinoilla.

Algheron vanhassa kaupungissa on valokuvaaja Daniela Zeddan valokuvanäyttely, joka esittelee korkean iän saavuttaneita ihmisiä. Yksikään muotokuvien malleista ei ole alle 100-vuotias. Valokuvat on kiinnitetty rakennusten seiniin, vieläpä niin, että jokainen ihminen on esillä oman asuintalonsa seinässä. Näyttely pystytettiin 2017, mutta sitä ei ole haluttu purkaa, vaan valokuvista on tullut luonteva osa Algheron vanhan kaupungin taidenähtävyyksiä.

Lahdessa on jo vuosia puhuttu siitä, kuinka kaupungin keskustan tulisi olla julkinen tila, jossa eri-ikäisten ihmisten olisi mahdollisuus viihtyä ja viettää aikaa. Ilmasto-olosuhteet vaikuttavat tietysti ulkosalla oleiluun ainakin talviaikana, mutta on muitakin syitä, miksi kaupunkimme keskusta ei ole houkuttelevaa aluetta.

Keskustassa ei ikävä kyllä ole mukavaa seurata lahtelaista elämän menoa, koska päihdeongelmat ovat niin silmiin pistäviä. Ei tarvitse pitkään istuskella, kun havaitsee kaupunkimme pääkadun todellisen luonteen. Aleksanterinkadulla varastettu tavara, raha ja huumeet vaihtavat omistajaa aivan niin kuin huumekauppa olisi laillista liiketoimintaa työttömyyden runtelemassa Päijät-Hämeessä. Tulisiko asialle tehdä jotain, mitä ja kenen toimesta?

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi