Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Mitäs me naiset – Pohjan akka, hyvä jätkä, muija ja suvakkihuora

No, se on sellanen hemmetin hyvä jätkä. Näin saatettiin määritellä nainen vielä 1990-luvulla, kun tarkoitettiin, että nainen on toiminnallaan osoittanut, että hän osaa hoitaa vaativiakin tehtäviä, omaa huumorintajua ja kykenee reteeseen huulenheittoon. Asia pulpahti mieleeni, kun näin tuttavallani pipon, jonka hän oli saanut lapsiltaan. Pipossa luki: Äiti on kova jätkä.

2000-luvulla tytöt alkoivat kysyä toisiltaan: Mitä muija, miten menee? Asia otti minua tuolloin sen verran päähän, että aloin selvittää mistä muijittelu ilmestyi tyttöjen väliseen puhuntaan. Otaksun, että tytöt alkoivat kutsua toisiaan muijiksi, kun eräs laulukilpailun voittanut tyttöbändi hoki sanaa kertosäkeessä. Sanat tuohon hittibiisiin on tehtaillut nyt jo kuusikymppinen mies.

Sanni kohautti itsenäisyyspäiväjuhlan jatkoilla somekansaa laulamalla itse sanoittamansa biisin, joka toisten mielestä oli räävitön. Edelleen hyväksymme räppiäijiltä paljon enemmän kuin naisartisteilta. Omassa nuoruudessani eivät naisartistit tehneet edes omia kappaleitaan. Onneksi naissanoittajien ja –muusikoiden määrä on kasvanut. He luovat populaarikulttuuriin, ja sen myötä myös yleiseen puhuntaan ja yhteiseen tarinaan naisen äänen.

Tänä vuonna on puhuttu paljon rakenteellisesta epätasa-arvosta, siitä kuinka paljon tapakulttuurissamme on naisia alentavaa käyttäytymistä, johon aiemmin on suhtauduttu olan kohautuksella. Myös kieli ja tapa puhua ovat osa tätä kulttuurista normistoa, jonka mukaan tietoisesti tai tiedostamattomasti toimimme.

Tuleeko naisen olla hyvä mies, jätkä, ollakseen arvostettu ihminen?

Minua on työurallani tytötelty neuvottelutilanteissa ja haukuttu suvakkihuoraksi, kun runo ei ole ollut lukijan mieleen. Kerran minulta on rempastu hattu pois päästä, kun olen ollut eri mieltä miespuolisen keskustelijan kanssa. Aikoinaan sain myös hyvän jätkän -tittelin. Nyt, kun pohdin asiaa, niin onhan se hiukan kyseenalainen titteli naiselle. Se herättää kysymykseen, jota 1990-luvulla ei kovin paljon julkisesti pohdittu: Tuleeko naisen olla hyvä mies ollakseen arvostettu toimija?

Hämmentävää ajatella, että yhä tänä päivänä joidenkin on niin vaikea suhtautua naisiin, jotka tahtovat vaikuttaa pinttyneeseen tapakulttuuriin tai naisia alentavaan käytökseen. Naiset, jotka ovat rohkeita toimijoita ja omaavat vahvoja mielipiteitä saavat ikäviä lisänimiä, milloin olemme femakkoja ja milloin emakkoja.

Mutta niinhän se taitaa olla, että naisen voima on epäilyttävää ja pelottavaa. Lönnrotin Kalevalan Pohjan akkaa pidetään yksiselitteisesti pahana naisena. Gallen-Kallela maalasi hänet hirviöksi. Jos Kalevalaa lukee huolellisesti, niin saattaa oivaltaa, että Pohjan akka ei ole paha, hän ei vain suostu alistumaan miehisen vallan alle. Louhi on hallitsija ja tietäjä, joka haluaa säilyttää sekä oikeuden omalle idealleen Sammosta että määräysvallan oman yhteisönsä, Pohjolan asioissa.

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi