Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Onko loma aivan pilalla, jos en jaksa suunnata joka kesätapahtumaan riemuitsemaan?

Heinäkuu on auki ja ylenpalttisen runsas kuin pitkä tukka, jota tuuli pyöräyttelee kaikkiin ilmansuuntiin. Pienetkin kylän raitit muuntuvat tapahtumatiloiksi, joissa on monipuolisesti tarjolla kuvataidetta, kirjallisuutta, musiikkia, perinnekulttuuria, viihdettä ja urheilua.

Lisää makkaraa, mansikoita, kahvia ja jäätelöä! Kesäteatteria unohtamatta.

Suomi ei siis ole kiinni heinäkuussa, vaikka monet perinteisissä työsuhteissa olevat ihmiset lomailevat. Freelancerit, pätkätyöläiset, yrittäjät ja kesätyöntekijät tekevät ympäripyöreitä päiviä, jotta lomalaiset voivat heittäytyä vapaalle nauttimaan tapahtumista ja huolettomasta ilonpidosta.

Näillä leveysasteilla kesä on kuin vaalittu jalokivi, valon ja lämmön kaipuu on todellista. Suunnitelmia hiotaan ja unelmia hoivataan. Kesän tullen teemme yhdessä, kesän tullen tapaamme ystäviä, joita talvella emme ehdi tapaamaan, kesän tullen lähdemme retkelle, matkalle, vaikka vain piipahtamaan. Kunhan ei vain Pekka Pouta pilaisi tätäkin kesää!

Jollain sanomattomalla ja hiljaisella tavalla kesä velvoittaa onnellisuuteen ja nautintoihin. Odotukset loman onnistumisesta ovat arjen yläpuolella.

Takaraivossa on muisto lapsuuden ensimmäisistä kouluviikoista, jolloin oli aina pakko kirjoitta ainekirjoitus kivoista kesämuistoista. Entäpä, jos mukavia kesämuistoja ei ollut? Hiki valui ohimolta ja rillit menivät huuruun, kun yritti vääntää jokseenkin siedettävän tarinan.

Heinäkuussa jokin outo haikeus hiipii iholle. Kuinka tämän kaiken, katoavan kauneuden äärellä ollaan? Miten pysähdytään hetkeen ja annetaan ajatusten rauhoittua? Onko loma aivan pilalla, jos en jaksa suunnata joka nimennotkoon ja saarelmaan kesätapahtumista riemuitsemaan?

Matkustan saaristoon ja katselen herkeämättä aavaa, meren muuntuvaa leikkiä. Vaellan metsissä, mitä puhuvat eriääniset linnut, entä kulkiko tien vierustaa juuri metsäkauris. Joka kesäinen ihmettelyn aihe: Unikon hetkellinen hehku. Katso kuinka paljon puutarhassa on pölyttäjiä, ne eivät ole aivan vielä jättäneet meitä. Ihanaa! Olemme yhä metsäläisiä, kun ajan kymmenen minuuttia kotioveltani, niin pääsen sukeltamaan suon tuoksuun.

Heinäkuun helteisen mäntymetsän läsnäolossa en voi välttyä kyyneliltä. Tunteet avautuvat, kun lämpömittari on vihdoin plussan puolella. Eikä nauru pysy pois pihamaalta, kun uitan varpaita rankkasateen jälkeen lätäkössä. Ukkonen ja auringonlasku – mennään heti, katsomaan, kokemaan tämä kaikki rehevä ja liioitteleva heinäkuun täyteys.

En ole koskaan ollut täysiverinen kesäihminen, vasta viime vuosina olen oppinut siedettävällä tavalla tulemaan toimeen kesän kanssa, jopa nauttimaan siitä. Joka kesä törmään heinäkuisissa ajatuksissani samaan: Miten olisi ihan vain oleminen, ilman sääennustuksia ja suunnitelmia?

Onko ihan pakko olla aktiivinen tapahtumadiggari, festarihai, marjastaja, sienestäjä, kalastaja, pakastaja, säilöjä ja matonpesijä?

Onko lupa olla laiskotteleva, oleileva, ihmettelevä kesäihminen?

Lealiisa Kivikari
Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X