Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Hämmentävää anteeksipyytelyä ja kiemurtelua kameroiden edessä

Eri asiantuntijoiden selkeä viesti on: Mikäli ei kykene antamaan anteeksi, niin kauna ja katkeruus alkavat hiljalleen syödä ihmistä sekä psyykkisesti että fyysisesti. Pahimmillaan selvittämättä jääneet loukkaukset ja väärin toimiminen voivat johtaa elämänhalun menettämiseen. Parhaimmillaan anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen on vastavuoroinen puhdistava prosessi.

Olemme saaneet seurata useita julkisia anteeksipyyntörituaaleja. Kaava menee näin: Väärin kohdelluksi tullut ihminen ja ihmiset, tai sopimattomista teoista vihiä saaneet toimittajat nostavat julkisuuteen tietoja törkeästä käyttäytymisestä ja ala-arvoisista puheista. Julkisesti syytteessä oleva ihminen palkkaa itselleen kriisiviestintään erikoistuneen ammattilaisen, jonka ohjeiden mukaan yritetään pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Henkilö, joka on toiminut väärin, tulee ihmisten eteen katumaan tekojaan ja pyytämään nöyrästi anteeksi.

Entä, kenen pitäisi vastata anteeksipyyntöön, kun se esitetään koko kansalle? Presidentin vai arkkipiispan, vai peräti molempien? Vai pitäisikö somessa olla anteeksipyytäjän nimeä kantava adressi, johon kansalainen laittaa peukun ylös tai alas sen mukaan antaako anteeksi vai ei?

Julkiset anteeksipyytäjät niputetaan usein samaan nippuun, vaikka heidän käyttäytymisensä ei olisi millään lailla verrannollista keskenään.

Yksi pyytää anteeksi kiroilua. Toinen törpöttelyä vapaa-ajalla. Kolmas nöyrtyy lopulta myöntämään, että on käyttänyt valta-asemaansa väärin jo vuosia.

Turhanpäiväistä selittelyä ei sallita, armoa tai tekosyitä ei tunneta. Lokaa saavat päälleen kaikki osapuolet.

Jotain hyvin hämmentävää ja pinnallista tässä ajassa on. Viihdekoneisto ja media tarjoilevat rankkoja juttuja, ihmiset avautuvat elämästään, itketään ja itketetään. Kiemurrellaan ja kadutaan kameran edessä. Annetaanko ja saadaanko anteeksi? Vai onko se edes näiden rituaalien tarkoitus?

Kansa rakastaa viihdettä ja viihdyttäjiään. Eri medioilla ja toimittajilla on suuri rooli ja paljon valtaa, mutta tarjoillaanko meille vain tuloja kasvattavia pikajuttuja? Somelauma säntäilee tunnekiimassa jättäen mielipiteitään eri viestimien kommenttiketjuihin.

Ikävä kyllä, tulee mieleen, että anteeksiannon syvä, vuorovaikutusta parantava voima on menettämässä merkityksensä. Toivon olevani väärässä. Ehkä keskustelun avaukset ja anteeksipyyntörituaalit johtavat lopulta ihmisten väliseen tasavertaisuuteen ja vähentävät vallan väärinkäyttöä. Tämä jää ihmeteltäväksi, sillä vasta toiminta ja teot näyttävät sen, onko mikään muuttunut.

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
@
Onko sinulle helppoa pyytää anteeksi?
Onko sinulle helppoa pyytää anteeksi?
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi