Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Luovuus on jokaisen perusoikeus

On sanoja, joita kulutetaan puhki liiallisella käytöllä ja niiden alkuperäinen merkitys hämärtyy. Yksi tällainen sana on luovuus. 2000-luvulle tultaessa luovuudesta alettiin kirjoittaa ja keskustella laajemmin. Nyt 2010-luvulla luovuus on valjastettu markkinatalouden palvelijaksi ja johtotähdeksi. Luovuus on sanana muuttunut luotaantyöntäväksi ja epäilyttäväksi, ominaisuudeksi, joka kuuluu vain harvoille.

Sana luovuus pitää sisällään ajatuksen siitä, mitä tuo sana yksinkertaisuudessaan tarkoittaa. Poistamalla v-kirjaimen saamme sanasta luovuus kehotuksen: Luo uus! Luovuus on siis ominaisuus, jonka avulla luodaan jotain uutta. Entäpä kuka on luova, kenellä on oikeus ja mahdollisuus luoda jotain uutta?

Luovuus ei ole taiteilijoiden tai luovan alan työntekijöiden yksinoikeus, vaan jokaisen ihmisen perusoikeus. Omaa luovuuttaan voi hyödyntää ja ilmentää lukuisilla eri tavoilla. Elämä itsessään on luova laji. Erityisesti juuri nyt, kun yhteiskunta ja koko maailma on jatkuvassa muutoksessa, jokainen ihminen tarvitsee omaa luovuuttaan.

Luovuus mielletään joskus taiteilijoiden boheemiksi haihatteluksi milloin minkäkin uuden hankkeen äärellä. Tosiasiassa luovuus vaatii huomattavasti sekä hyviä rutiineja että paljon aikaa ja tilaa. Luova ihminen saattaa ulospäin näyttää lorvivalta laiskottelijalta, vaikka on todellisuudessa työteliäs ja ahkera.

Elämän tarkoitus ei ole selviytyminen päivästä toiseen, vaan elämä itse pitää sisällään jotain paljon arvokkaampaa. Jos käsittää luovuuden syvällisen merkityksen ja luovan prosessin lainalaisuudet omassa elämässään, elämä muuttuu merkityksellisemmäksi. Luovuus on parhaimmillaan tietoisen ja tiedostamattoman mielen vuoropuhelua. Luovuus auttaa näkemään ja toimimaan uudessa valossa.

Olen tavannut ihmisiä, jotka tulevat kirjoittajakurssille ja sanovat: Minä en ole sitten yhtään luova. Kurssin päätyttyä he luovat itse aivan uusia tarinoita tai runoja, he ovat tulleet tietoisiksi omasta luovuudestaan. Aina kurssin alussa onnittelen kurssilaisia siitä, että tulemalla kurssille, he ovat päättäneet antaa itselleen ja harrastukselleen aikaa. Se on myös tiedostamattomalle mielelle vahva viesti siitä, että tahtoo laajentaa omaa käsitystä luovuudestaan.

Oman luovuuden tiedostamisen voi aloittaa hyvin pienin askelin. Voi esimerkiksi antaa itselleen puoli tuntia aikaa päivässä, jolloin ei ole kenenkään muun kuin itsensä käytettävissä. Tuon puolen tunnin aikana voi kuulostella, mitä itselle todellisuudessa kuuluu. Voi tutkailla miten aistii ympäristöään, mitä tunteita nousee pintaan, mitä ajatuksia alkaa herätä.

Joka päivä voi tehdä jonkin pienen luovan teon. Teon, joka poikkeaa totutusta ja virkistää mieltä antaen tilaa uusille ajatuksille. Luovuus on osa elämänvoimaa, jonka saamme syntymälahjana. Sydämemme sykkii, hengitämme ja luomme koko ajan omaa elämäämme sekä sanoilla että teoilla.

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi