Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Ihminen syksyn väreissä ja hajottajien pidoissa

Kuva: Katja Luoma

Parin vuoden takaisessa muistikirjassani oli merkintä joulukuun alusta: Aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa kuukauteen. Näin syyspäiväntasauksen jälkeen olemme hitaasti, mutta varmasti kulkemassa kohti kaamosta, vuoden pimeintä aikaa. Tulevina kuukausina ainoat kirkkaat valon lähteet saattavat olla keinovaloja.

Hämärät päivät ovat jo alkaneet. Siitä huolimatta ilma on lämmin ja aion juoda aamukahvin parvekkeella niin pitkään kuin mahdollista. Pihan peittää keltainen lehtimatto, se hehkuu maan valoa. Työhuoneen ikkunan luokse kiipeilee palavan punainen villiviini. Innokkaimmat ihmiset haravoivat jo, mutta itse tahdon nauttia väreistä, jotka ympäröivät minut. Jos aurinko raottaa hieman silmiään, niin linnut saattavat vielä laulaa, olla riehakkaita ja esitellä lentotaitojaan.

Ilmassa tuoksuu hajoava, kostea luonto, syksy.

Elämme kehittyneen teknologian ja jatkuvien uudistusten aikaa, niin meille kerrotaan. Ihmisen kuvitellun kaikkivoipaisuuden ja rahan ahneuden vuoksi myös luonto reagoi. Ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat haitat ja katastrofit ovat totta. Meidän on ilmeisesti turha tänäkään syksynä odottaa lumipeitettä ja sen tuomaa valoa, sillä joulu ja juhannus ovat alkaneet ilmastollisesti muistuttaa toisiaan.

Silti on asioita, jotka säilyvät muuttumattomina vuodesta toiseen. Syksyllä yö vie voiton päivästä ja valon määrä vähenee. Näin ollen ihminen alkaa kaivata enemmän unta, lepoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Me kutsumme sitä kaamosväsymykseksi tai masennukseksi sen sijaan, että ajattelisimme ihmisen kuuluvan osaksi luontoa ja valmistautuvan talviaikaan.

Usein pimeään aikaan ihmisen ruokahalu kasvaa, syömme, joskus jopa ahmimme kaikkea hiilihydraattipitoista, rasvaista ja makeaa ruokaa. Psykologian professori Simo Saarijärven mukaan se kertoo ihmisen ikiaikaisesta tarpeesta varautua talven, pimeän ja kylmän varalle. Ihminen ei ehkä ole itse pysynyt mukana luomassaan kiihkeässä ja muuttuvassa maailman rytmissä.

Luulemme usein, että meitä velvoitetaan jatkuvasti olemaan tehokkaita, reippaita ja pirteitä. Erityisesti nyt, kun työelämä on murroksessa, moni ihminen elää jatkuvassa stressitilassa eikä näe mitään mahdollisuutta hiljentää tahtia.

Toisaalta taas on suuri ryhmä ihmisiä, jotka kokevat itsensä merkityksettömiksi ja tarpeettomiksi.

Aivan kuin sama epätasapaino, joka vallitsee tällä hetkellä luonnossa, vallitsisi myös ihmiskunnassa.

Viestittelin työkaverini kanssa mahdollisesta uudesta yhteistyöprojektista. Tapani mukaan listailin hänelle tulevia töitäni ja pohdiskelin aikatauluja. Sain häneltä mieltä lämmittävän viestin, josta jokainen voi ottaa palasen omaan syksyyn, antautuen luonnon kierrolle ja syksyn tarkoitukselle: ”Älä upota ittiäs liialla työllä. Nauti syksyn väreistä ja hajottajien pidoista.”

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi