Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Lahti on myös runokaupunki

Lealiisa Kivikari

Viime viikolla pyrähdimme Tampereelle lahtelaisen Tuula Hämäläisen kirjanjulkistamistilaisuuteen. Hämäläinen sai kustannussopimuksen kirjoitettuaan ja opiskeltuaan runoutta kymmenisen vuotta. Matkassa mukana olivat Jorma Martikainen, möysäläinen runoilija, joka kirjojen lisäksi julkaisee viikoittain runoja blogissaan ja Facebookissa sekä runoilija Tomi Kuisma, jonka esikoisteos ilmestyy tänä vuonna.

Valtakunnallisessa kirjallisuuskeskustelussa on väitetty, että runous tekee kuolemaa. Ajatus perustuu siihen, että suuret kustantamot julkaisevat runoutta enää harvakseltaan. Runous ei ole sanataiteen kassamagneetti, eivätkä runoilijat tanssi tähtien kanssa. Runon väylät lukijoiden ja kuulijoiden luokse ovat toisenlaiset. Usein tulee pohdittua itsekseen sitä, että kuinka paljon lukijoita on riittävästi lukijoita runoudelle.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja kielialueemme on pieni. Suomalaiset kirjoittavat ja harrastavat paljon eri taiteen lajeja. Julkisesta keskustelusta saa toisinaan vaikutelman, että on helpompi hyväksyä erilaisten ammatti- ja harrastajateattereiden kirjo kuin erilaisten kirjoittajien kirjo. Kyllä meille kaikille on riittävästi tilaa täällä!

Lahtelainen runous säkeilee juuri nyt voimakkaasti, se on monimuotoista ja omintakeista. Runous on yhtä lailla koko kaupunkiin levittyvä Lahti 64-teos tai erilaisissa paikoissa kuultavaa lavarunoutta. Tänä vuonna julkaistaan useita lahtelaisten kirjoittamia runokirjoja, myös Mössön runolavalta tutun Anita Fagerholmin esikoisteos.

Ilman vahvoja paikallisia runoilijoita ja toimijoita runous saattaisi olla henkitoreissa, mutta Lahdessa tai Heinolassa ei runokuoleman vaaraa ole. Aktiivisesti toimiva, runoilijoista koostuva Heinolan Runonkantajat ovat osaltaan luomassa kulttuurikaupungin auraa Heinolalle järjestämällä ensi kesänä jo viidettä kertaa kokonaisen runoviikon.

Runous on elinvoimaista ja muuntuvaa. Samoilla linjoilla kanssani on kirjallisuudentutkija, esseisti Liisa Enwald, joka muistuttaa, että runoudella on yhä enemmän julkaisukanavia ja mahdollisuuksia. Enwald kirjoittaa myös, että sanan harrastamisen pohjana on harras tekeminen ja omakustannerunoutta ovat julkaisseet myös Paavo Haavikko ja Aleksis Kivi.

Salpausselän kirjailijoiden johtokunnassa toimii myös runoilijoita, jotka osaltaan vievät lahtelaista runoutta eteenpäin. Kesäkuussa Runomaratonin yhteydessä palkitaan jälleen uusia runovideoita ja mitellään valtakunnallisen Runopuulaakin SM-osakilpailu. Huomenna voi äänestysreissulla poiketa joka kuukausi järjestettävään runokahvilaan, siellä esitellään kaksi lahtelaista esikoisrunoilijaa teoksineen.

Runous ei kuole, se syntyy joka päivä uudelleen. Runoilijat eivät enää jää kustantamoiden takapihoille lakki kourassa häpeilemään hylättyä kustannuspäätöstä. Runoilijat etsivät yksin ja yhteisöllisesti kuulijansa ja lukijansa, he kantavat itse vastuun runoudestaan toimimalla omaehtoisesti ja vapaasti.

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X