Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Lealiisa Kivikari

Kolumni: Pienistä tarinoista suuri mosaiikki - lahtelaisuutta rakentamassa

Lealiisa Kivikari

Sanotaan, että suurten yhteisten kertomusten aika on ohitse. Tarinalliset ketjut ovat ehkä katkenneet ja suuri kuva on sirpaleinen. Maailma ympärillämme on jatkuvassa liikkeessä, alati muuttuva. Myös itsenäisyyden juhlavuoden yhteydessä on puhuttu yhteisöllisyyttä kannattelevan suuren kaanonin puutteesta.

Lahteen on saapunut paljon MM-kisavieraita. Joukossa on entisiä lahtelaisia, täältä myös ulkomaille muuttaneita. He tahtovat tarjota puolisolleen, lapsilleen ja ystävilleen palasen omista juuristaan. He tahtovat liittää läheisensä yhteiseen, lahtelaisille tärkeään tarinaan, jota jälleen Salpausselällä eletään ja koetaan.

Silmiini osui artikkeli, jonka mukaan nuorempien sukupolvien käsitys perinteisen tarinan kerronnasta, jossa on alku, keskikohta ja loppu, on muuttumassa. Nuorten tapa kokea ja elää tarinallisuus on pirstaleinen ja limittäinen. Siinä kulkevat useat, usein visuaaliset, sisäkkäiset ja päällekkäiset kertomukset.

Kerroksellinen ja sirpaleinen tapa hahmottaa elämää ja ympäröivää maailmaa on enemmänkin runollinen kuin tarinallinen. Ehkäpä me voisimme oppia lukemaan sirpaleisuutta ja hyväksymään samasta tarinasta useita eri näkökulmia ja versioita.

Sanataiteen ja luovan kirjoittamisen opettajana Wellamo-opistossa olen huomannut tämän lukuvuoden aikana, että ihmiset todella tahtovat kokoontua yhteen. Ihmiset tahtovat luoda yhteisöllisiä ja rauhallisia keitaita. Omia tarinoita kirjoitetaan, niitä luetaan ja kuunnellaan, jaetaan toisten ihmisten kanssa.

Suomalaisten naisten liitto ry on aloittanut Naisten ääni -hankkeen, jossa etsitään suomalaisten naisten tarinoita. Naisten ääni -nettisivustolla jokainen voi osallistua tarinankerrontaan ja liittää kertomuksensa osaksi suomalaisuuden historiaa. Hiihtokuningatar Siiri ”Äitee” Rantasen tarina sivustolta jo löytyy. Kenen tarinan sinä tahtoisit kirjoittaa? Rohkeasti vaan! Jokaisen tarina on kertomisen arvoinen.

Tänään monien tie vie kisamonttuun, moni tähyilee iltataivaalle ilotulitusta odotellen. Edesmennyt Ilkka Talasranta puki oman ikäpolveni lahtelaisten tarinan laulun säkeisiin: ”Kisamontussa pienestä pitäen Suomen lippua kannettiin, silloin vielä mä tiennyt sitä en, joka vuosi se jatkuis niin. / Salpausselän lapsille elämä on suuri hiihtokilpailu, Salpausselän lapsilla kieli palaa kuumaan kaakaoon.”

Ihmiset kaipaavat kosketusta omaan tarinaansa; aistimaailmaansa, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Joku väittää sen johtuvan turvattomuudesta muutosten ajassa. Itse ajattelen, että ihmisellä on luontainen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään yhteisönsä jäsenenä. Ehkäpä tämän päivän suuri kertomus on mosaiikki, johon jokainen voi liittää pienen palansa: Rosoisen, karhean, värikkään, sädehtivän - oman ja ainutkertaisen tarinansa.

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X